Hei!~
Olen n. 13 vuotias tyttö, jolla on muutama ongelma itsensä kanssa. Masennusta siis tarkoitan. Käyn terapiassa jne, mutta en ole koskaan uskaltanut kertoa oikein mitään olostani. Nyt olen kuitenkin päättänyt, etten jaksa olla yksin ja masentuneena, vaan haluan hakea apua. Siirrän tuota kuitenkin eteenpäin aina vain, en uskalla mennä kertomaan huolistanu kellekkään, vaikka monesti olenkin miettinyt, pitäisikö mennä vaikka koulussa kuraattorin puheille. Pari päivää sitten äitinikin hermostui mulle, ja sanoi jotain ”Sitten kun minä en jaksa sinua enää, ja tätä sinun agressiivisuuttasi, sinä menet sijaiskotiin.”. Oikeasti en ole agressiivinen, omasta mielestäni ainakaan. Päinvastoin, vältän riitoja, ja olen kohtelias, ainakin sitä kuulen paljon. Parhaat ystäväni ovat ihan eri luokalla kun minä. En tiedä mitä tehdä. Pelkään siis, että äiti laittaa minut sijaiskotiin, jos hän saa kuulla huolistani. Toivoisin rohkaisua, ja/tai vinkkejä, miten voisin kertoa huolistani jollekkin.
Kiitos lukemisesta.~
Heippa! En usko että äitisi laittaa sua sijaiskotiin masennuksen takia . Mulla oli sama homma seiskan lopussa (nyt oon kasilla ) . Pelkäsin ensin kertoa olostani , mutta sitten päätin et tähän pitää tulla joku stoppi ja menin koulun kasvatusohjaajalle ja se suositteli terkkarille menoa . Terkkari teki mulle mielialatestin , ja sain siitä tosi korkeat pisteet . Pelkäsin myös kertoa äidille asiasta , ku mietin et miten se reagoi siihen . Jaksaako se enään mua ? Haluuko se pitää tällästä lasta jolla on todettu masennus ? Vihaako se mua sit ? Ja joo munki äiti on uhannu mua lastenkodilla , sillon ku vietin kaikken vapaa ajan jossain pyöriessä . Ja olin tosi agressiivinen… Paiskoin tavaroita … [osa tekstistä poistettu] Sitten terkkari pyysi mun vanhempia käymään koululla keskustelemassa . Ja se suositteli perhepsykologia , nyt ollaan käyti kasin alusta asti siellä . Ja mun olo on helpottunu ihan sairaasti !:)
Rohkeasti mene kertomaan jollekkin luotettavalle ihmiselle ! Kyllä se siitä :) Voimia sulle jatkoon <3 !
Heippa! En usko että äitisi laittaa sua sijaiskotiin masennuksen takia . Mulla oli sama homma seiskan lopussa (nyt oon kasilla ) . Pelkäsin ensin kertoa olostani , mutta sitten päätin et tähän pitää tulla joku stoppi ja menin koulun kasvatusohjaajalle ja se suositteli terkkarille menoa . Terkkari teki mulle mielialatestin , ja sain siitä tosi korkeat pisteet . Pelkäsin myös kertoa äidille asiasta , ku mietin et miten se reagoi siihen . Jaksaako se enään mua ? Haluuko se pitää tällästä lasta jolla on todettu masennus ? Vihaako se mua sit ? Ja joo munki äiti on uhannu mua lastenkodilla , sillon ku vietin kaikken vapaa ajan jossain pyöriessä . Ja olin tosi agressiivinen… Paiskoin tavaroita … [osa tekstistä poistettu] Sitten terkkari pyysi mun vanhempia käymään koululla keskustelemassa . Ja se suositteli perhepsykologia , nyt ollaan käyti kasin alusta asti siellä . Ja mun olo on helpottunu ihan sairaasti !:)
Rohkeasti mene kertomaan jollekkin luotettavalle ihmiselle ! Kyllä se siitä :) Voimia sulle jatkoon <3 !
Kannattaa vaan mennä keromaan, se auttaa. Itse tein sen virheen, että jäin yksin asiani kanssa, ja uskalsin kertoa tunteistani vasta paljon myöhemmin. En usko äitisi laittavan sua sijaiskotiin, ja teidän välejänne voi helpottaa huomattavasti se, että uskoudut hänelle. Tsemppiä!
Mullakin on ollu isoo masennusta mutta kerroin siitä yhdelle kaverille (ei olla mitenkään läheisiä) mutta se on luotettava ja ymmärtää asioita hyvin eikä keskeytä oikeasti jos kerrot vaikka jollekin jota et edes tuntis se auttaa jo tosi paljon ainakin itseän kerroin yhes pelis yhen salaisuuteni nin masennus katos aika nopeesti ja se tunne et kumpa kukaan ei tietäis siitä se sillee vähän katoo ja itse luottamuski kasvaa paljon! Suosittelen vaan niin et kerrot siitä ihan kenelle tahansa niin se helpottaa jo paljon.