On yksi poika. Kerron tässä nyt joitain (en tosiaankaan kaikkea, koska osa on niin henkilökohtaisia) juttuja, jotka olen huomannut.
Kun näen hänet, punastun ja alan hymyillä silleen jännästi (miten en hymyile milloinkaan muulloin)
Sisälläni kuplii aina kun hän näkee minut.
Käteni hikoavat jos olen hänen lähellään.
Koko ajan jokin osa mielestäni pohtii mitä hän tekee, ajattelee ja missä hän on, ellen sitten tiedä ennestään.
Usein toivon, että hän ei olisi niin hyvännäköinen, koska… no… siis kun hän on mielettömän hyvä tyyppi luonteltaan… tai siis… hänen tapauksessaan ulkonäkö ei ole tärkeä!!
Jos olemme ensin samassa paikassa ja sitten lähdemme pois, alan ikävöidä häntä heti ja ikävöinti jatkuu aina seuraavaan kohtaamiseen asti.
Hänen luonteessaan ON ärsyttäviäkin piirteitä, mutta ne vain tekevät hänestä kokonaisemman ihmisen ja ihanan väittelytoverin.
Näen hänestä todella usein unta, enkä nyt tarkoita, että se varsinaisesti tarkoittaisi mitään, mutta se vain ilmaisee, että ajattelen häntä päivisin TODELLA paljon.
Tätä on jo jatkunut useamman vuoden..
Eräs poika yritti iskeä minut vähän aikaa sitten, mutta kellään muulla pojalla ei ole sellaista paikkaa sydämessäni, kuin sillä yhdellä.
Omasta mielestäni olen rakastunut.. Vaikuttaako oireet tutuilta teille, jotka tiedätte rakastuneenne?
