Daddy issues

Mun isä huutaa koko ajan. Ainaki musta tuntuu siltä:( se on ollu samanlainen siitä lähtien kun muistan ja en tiiä miks. Selvennän vielä: musta tuntuu etten oo tarpeeks hyvä sille koska se ei koskaan kehu mua mistään, ei sano olevansa ylpee musta, vaan negatiivisuutta.
Unohan tyhjentää&täyttää tiskikoneen -> huutoa.
Jätän likaset astiat hetkeks pöyvälle kun käyn vessassa -> huutoa.
Teen jotain mistä tulee yhtään sotkua (jonka toki aion siivota jälkeenpäin) -> huutoa.
Pari pahinta tapausta mitä muistan: 1. olin noin 3-4v ja olin jostain syystä vihanen. Isi nappas mut kainaloonsa ja vei keittiöön. Laitto hanan niin kylmälle kun pystyy ja huuhteli mun naaman kovakourasesti et lopettaisin itkemisen. Menin sitten itkemään sängyn alle kylmissäni ilman päällisvaatteita, kun pelkäsin et se tekee noin uudelleen.
2. Olin ehkä 9-10v ja isi suuttu mulle kun en jaksanu siivota huonetta. Äiti ei ollu kotona ja vaan mä ja siskoni oltiin sen lisäks kotona. Harrastin voimistelua ja mulla oli treenikamat kassissa eteisessä. Isi nappas ne ja vei uunille uhaten polttavansa ne jos en siivoo. Menin itkien ja peloissani omaan huoneeseen nurkkaan peläten et joudun lopettamaan rakkaan harrastukseni jos en tee mitä se käskee, samalla kun isi karjuu alakerrasta käsin.
3. Olin noin 5-6v ja vihanen. Isi kirjaimellisesti heitti mut ulos t-paidalla ja ilman sukkia pakkaseen.
Nää esimerkit oli yhtiä pahimmista. Mä en tiiä onks tää traumaperästä vai jotain muuta mut aina jos joku korottaa vähänkin ääntä nii jäädyn ihan täysin. Mä sit lopulta lopetin ton rakkaan harrastukseni mulle huutavan valmentajan takia ja oon siitä luultavasti vielä pitkään ellen ikuisesti katkera.

Anteens tää tosi tosi pitkä viesti mut ois tosi kiva jos löytyis vertaistukea tai ees joku joka jaksaa lukee ja kenties osais auttaa :)