Heips. Ongelma on tässä se, etten löydä ketään jolle puhua oikeista asioista. Mulla on yks hyvä kaveri mut se asuu kaukana, eikä viestittely aina onnistu. Muutenkin se on paljon sosiaalisempi ihminen kun mä joten ei varmaan ymmärrä ongelmaa… Oon siis aina viihtyny yksin ja siitä on ollu ongelmia kanssa. Ope on useempaan otteeseen kyselly et haluunko jutella kuraattorille tai jotai… ja äiti huutaa aina et miks en voi olla normaali. Mikä sit on normaali?? Noh mutta kuitenkin tarvitsisin oikean ystävän jolle voin jakaa ajatuksiani. Asia on ahdistanut melkoisen pitkään. Välillä huomaan yksin kotona ollessani juttelevani pehmoleluilleni… olenkohan tulossa hulluksi tai jotain??? Kuraattorille en halua mennä puhumaan yksityisasioistani. Samaan aikaan olen yksinäinen, koska oikeaa ystävää ei ole mutta jos olen jonkun kanssa väsyn ja olen todella rasittunut. Lisäksi jos olen sopinut olevani jonkun kanssa en oikeastaan halua mennä. Kerran olin muutaman luokkalaiseni kanssa ostoksilla noin 4h. Olin sen jälkeen aivan poikki enkä ollut edes ostanut muuta kuin pehmolelun ja pirtelön. Eli turha reissu sekin. Apua tähän ongelmaan?
Kannattaa ettii enemmän kavereita ja tutustuu niihi😘 oikeesti mee jutteleen kuraattorille se auttaa sua❤️❤️tsemppii voit aina tännekin tulla jutteleen❤️😘
Moikka,
Kiva kun uskalsit laittaa tänne keskustelupalstalle viestiä. Nostit esille tärkeän aiheen, jonka kanssa et varmasti ole yksin.
Sinunlaisiasi ihmisiä on tällä maapallolla miljoonia. Kaikki eivät saa energiaa ihmisten kanssa olemisesta, kaikki eivät nauti suurissa kaveriporukoissa hengailusta, eivätkä kaikki halua mennä kaverin kanssa satunnaisille shoppailu- tai lounastreffeille. Sinä et ole yksin, eikä sinussa ole mitään epänormaalia. On ihan ok viihtyä yksin ja saada siitä energiaa.
Sellaisia ihmisiä joiden kanssa klikkaa ja jotka ymmärtävät sinua täysin on vaikea löytää. Harvemmalla niitä onkaan useampia, kuin ehkä korkeintaan pari-kolme. Moni myös löytää parhaan ystävänsä vasta vanhemmalla iällä. Sanoisin kuitenkin, että paras strategia hyvän ystävä löytämiseen on suhtautua uusiin ihmisiin avoimesti, ja aina joskus vastata koulukavereiden hengailupyyntöihin ”joo, mä tuun mukaan”, vaikka tuntuisikin ettei huvita. Kuka tahansa saattaa yllättää positiivisesti :)
Tuohon kuraattoriasiaan sanoisin, että hänen luokseen kyllä kannattaa mennä jos tuntee olonsa yksinäiseksi, tai jos tuntuu, ettei kaikki ole hyvin. Koulukuraattori on koulutettu kuuntelemaan sinun yksityisasioitasi ja huolenaiheitasi. Hän osaa varmasti avata näkökulmia, joita et itse olisi tullut ajatelleeksi.
Toivotan sulle tsemppiä ja ihanaa kevättä. Kaikki järjestyy kyllä <3
– Erika, verkk@ri
Kiitti. Ahdistus helpottaa aina välillä mut sit se tulee takas… Oon koittanu kaveerata mut suurin osa näistä tyypeistä pitää mua jonain outona alienina tai sit ne ei oo vaa kiinnostunu. En myöskään tiedä ketään jolla olis samat kiinnostuksen kohteet. Kiitti kumminkin.
