Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Juu elikkä siis, oon 13v tyttö, ja no kuten otsikosta näätte, nii haluun vaan jakaa mun ajatuksia jollekkin koska ei oo ketään muuta. Mulla on muutama tosi läheistä kaveria, mut en haluu kertoo niille mun ajatuksista koska heillä on omia ongelmia omassa elämässsä, ja esim mun paras kaveri on itsetuhoinen ja puhuu usein siitä et haluu kuolla yms. Mulla on myös tyttöystävä, mut en haluu sillekkään kertoo asioista, koska hän on erikseen sanonu et välillä ei vaan jaksa aina auttaa toisia, joka on ihan ymmärrettävää, koska itelläkää ei oo enää motivaatiota. Tiiän et mun kaverit ja tyttöystävä haluis kovasti tietää mun oikeista ajatuksista mut en vaan haluu olla ärsyttävä. Mähän oon siis ihan älyttömän epävarma itestäni ja mun kehosta. Vihaan olla kuvissa, enkä tykkää kattoo peiliin koska vihaan sitä miltä näytän, ja nyt ku kesä tulee nii ahistaa koska mä ja mun kaveriporukka mennään joka kesä ainaki 30 kertaa uimaan. Mulla on kans pientä sosiaalista ahdistusta, ja siitä ei oo ollu kauheesti apua koulussa. Kun meen ison ihmisporukan läpi, tule sellanen tunne et en osaa enää hengittää, ja tuntuu siltä et joka ikinen ihminen kattoo mua ja aattelee et oon ihan paska ihminen. Olin kans addiktoitunu viiltelyyn viime syksynä, mut sen jälkeen ku mun vanhemmat sai tietää nii lopetin, mut silti välillä satutan itteäni eri tavoilla. Eikä mun perheen kanssa mee hyvin, koska mun vanhemmat on eronnu, ja vaikka ne asuu eri taloissa, joudun joka päivä kuuntelee ku ne haukkuu toisiaan ja huutaa yms. Ei vaan oo kirjaimellisesti motivaatiota mihinkään. Jos voisin [osa tekstistä poistettu]. Mä en vaan jaksa enää tätä elämää
Moi nimimerkki Joku vaan,
Onpa hienoa ja tärkeää, että löysit tänne kertomaan ajatuksistasi. Ikävää, että koet olevasi yksin ajatustesi ja huoliesi kanssa, vaikka ympärilläsi on ystäviä ja läheisiä. Läheisille ihmisille voikin olla vaikeinta kertoa huolistaan koska pelkää sillä huolestuttavansa ja kuormittavansa muita. Yritä kuitenkin muistaa, ettei ajatuksissasi ja tunteissasi ole mitään ärsyttävää, olet juuri hyvä omana itsenäsi ja varmasti läheisesi näkevät sinussa upean tyypin, vaikka et itse sitä ehkä nyt näe.
Kerrot olevasi epävarma itsestäsi ja kehostasi ja että sinua jännittää ja ahdistaa koulussa sosiaalisissa tilanteissa. On täysin ymmärrettävää ja luonnollista tuntea olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi tilanteissa, joissa pelkää kohtaavansa muiden ihmisten arvostelua, vaikka ei sitä tosiasiassa saisikaan. Mikä näissä tilanteissa voisi sinua helpottaa? Epävarmuudesta on mahdollista harjoitella pois ja iän myötä myös varmuus omasta itsestä pikkuhiljaa kasvaa.
Meistä jokaisella on olemassa joku asia tai piirre itsessämme, josta koemme epävarmuutta. Jotkut meistä vaan kätkevät sen paremmin. Me kaikki olemme kuitenkin yhtä tärkeitä ja arvokkaita ja jokaisella meistä on jokin asia mistä nauttii ja missä on hyvä. Mikä se sinun kohdalla voisi olla? Musiikki, kädentaidot, piirtäminen, kirjoittaminen tai liikunta voi tarjota hyvää mieltä ja samalla tarjota hetken helpotuksen pahaan oloon.
Olisi kuitenkin tärkeää, että löytäisit lähipiiristäsi jonkun aikuisen, jolle voisi kertoa kaikesta tästä ja erityisesti niistä ajatuksista, jotka saavat sinut satuttamaan itseäsi. Ansaitset kaiken avun ja tuen itsellesi, eikä sinun tarvitse selvitä tästä kaikesta yksin. Voisiko se olla esimerkiksi koulussa terkkari tai kuraattori? Jos tuntuu, että asiasta on vaikea mennä puhumaan kasvotusten, niin muistathan että meille voit soittaa, chatata tai kirjoittaa joka päivä http://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/ nimettömästi mistä tahansa asiasta. Olemme täällä sinua varten!
Muista että olet kaiken avun arvoinen ja ansaitset voida paremmin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä