Ei täällä ketään auteta. [osa tekstistä poistettu], kävin psykiatrisella sairaanhoitajalla pari kertaa sen jälkeen ja that’s it. Sanoi perään että soita kesän jälkeen jos tuntuu siltä. Eikä me niillä parillakaan käynnillä puhuttu oikeen asiasta. Jotain turhanpäiväistä jaarittelua sedän kummin kaimasta.
Masennus pahenee taas kuukauden paremman jakson jälkeen. Ystäviä on, niitä todella läheisiäki. Silti tuntuu että on ihan helvetin yksin, kun ne ei osaa suhtautua tähän.
Mutta pääpointti oli se, että ei kukaan sua auta. Selviä ite tai oo selviämättä.
Hei,
onpa ikävää kuulla, että tuki noinkin ison ja vakavan asian/teon jälkeen jäi noin vähäiseksi. Koitko, ettet pystynyt kertoa tuntemuksiasi sairaanhoitajalle täysin avoimesti? Se ei olisi mikään ihme, koska luottamus vierasta kohtaan harvoin syntyy noin lyhyessä ajassa. Olisit ehdottomasti tarvinnut enemmän tukea ja apua. Siihen, ettei niin käynyt, on varmasti monia syitä, mutta oikein se ei ole. Eikä sinun syytäsi.
Valitettavaa on että monesti apua saadakseen sitä on osattava itse hakea ja vaatia. Näin ei aina ole, joskus apua tarjotaan ja osataan nähdä ihmisen hätä, mutta läheskään aina näin ei ole. Asia turhauttaa ja on tosi surullista, mutta silloin on keskityttävä siihen, mihin voi itse vaikuttaa. Apua itselleen voi yrittää hakea sinnikkäästi uudelleen ja vieläkin uudelleen.
En tarkoita, että sinun tulisi tehdä tätä kaikkea yksin. Ainakin toivon, että saisit siihen läheisiltäsi tukea. Mutta toivon, että jaksaisit vielä ottaa yhteyttä auttaviin tahoihin. Jos hakeudut lääkärin juttusille kertoen pahasta olostasi mahdollisimman avoimesti ja heillä on tieto aiemmista tapahtumista, niin uskoisin, että saisit apua. Voisitko ajatella, että varaisit ajan terveyskeskuslääkärille? Voisiko joku ystäväsi tai perheenjäsen tulla mukaasi?
Jos haluat, voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja jutella ilmaiseksi, nimettömänä ja luottamuksella aikuisen kanssa. Tai voit soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen 01019 5202 (arkisin 9-07 ja vkonloppuisin ja juhlapyhinä 15-07). Hätätilanteessa voi aina soittaa 112.
Toivon, että jaksat vielä pyytää itsellesi apua!
