Oon jo pitempään käsiny unihäiriöstä eli on super vaikeeta nukahtaa, niinku menee monta tuntia ja aamulla tosi väsyny olo ja yöllä uni varmaa tosi kevyttä ku tuntuu et en ois nukahtanu koko yönä ku oon niin jotenki tietosessa tilassa vaikka ”muka” nukun, mut miks olo niin väsyny. Valmistuin just ja ku oli koko opiskelujen ajan toi unettomuusjuttu nii en oikeen muista hyvin enää niit oppeja mitä sain siin 3v opiskeluis nii kovin hyvin päähän jääny ja sit mun pappaki kuoli tos pari vuotta sitten ja puol vuotta sit mut friendzonatiin ja se oli aikas vaikeeta sen jälkee. Mul on kans lapsuuden traumoja ja mun isä on alkoholisti, työtön ja äiti yksinhuoltaja, lähihoitaja ja asun kotona ja oon jo 19v haluun muuttaa pois mut en tiedä minne, koska en tiiä haluunko jatko-opiskella vai mitä? Ja sit sain kesätöitä, mut en millään jaksais niit ku nukun niin huonosti mut tein määräaikasen sopimuksen joten nyt on sit pakko vaa jaksaa töitä vaikka väsyttää aikaslailla ja mikään ei tunnu jäävän päähän, tuntuu et oisin tyhmä. Huono uni myös näkyy keskittymisessä ja muistissa ja ulkonäössä sekä mul ei oo ollu kavereit niinku oikeestaan kuuteen vuoteen eli vaikeet on..
Mua nykyään kans oksettaa joskus syödessä ja sen takia en viitti syödä paljoo.. musta tuntuu et oon päätöksilläni, stressaamisella ja unettomuudella pilannu mun elämän.
Itken myös useesti oiskohan masennusta..
Hei!
Ensinnäkin onneksi olkoon valmistumisen johdosta! Hienosti olet jaksanut kaiken tuon keskellä opiskella ja hakea vielä töitäkin, vaikka kuulostaa siltä, myös lepo tuon kaiken kokemasi jälkeen olisi myös ollut ihan poikaa.
Olen pahoillani pappasi poismenon johdosta. Surullista kuulla myös, että olet ollut yksinäinen eikä kotiolosikaan ole olleet aina kovin turvallisen oloiset. Tuo unettomuuskin on varmasti tuonut paljon haasteita jaksamiseen kaikki nämä vuodet.
Kuulostaa siltä, että sinulla on kerääntynyt tosi paljon painolastia reppuusi enkä yhtään ihmettele, että jaksaminen on koetuksella. Haluaisin sanoa sinulle, että et ole itse millään tapaa syyllinen näihin asioihin. Et siis ole pilannut mitään, päinvastoin: kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olet jaksanut joka aamu herätä uuteen päivään, opiskella ja vieläpä valmistua.
Olen sitä mieltä, että viimeistään nyt sinun olisi tosi hyvä hakea apua näihin asioihin. Voisit vaikka varata ajan paikkakuntasi terveyskeskuksesta noihin unettomuusasioihin ja ottaa sitten lääkärin kanssa esiin myös lapsuuden traumat. Noin pitkä unettomuus on asia, joka täytyisi ehdottomasti tutkia. Samoin kaikki lapsuuden traumat olisi hyvä käsitellä ammattilaisen kanssa, jotteivat ne enää tulevaisuudessa kummittelisi siellä taustalla ja estäisi sinua elämästä täyttä, hyvää elämää.
Apua on saatavilla, mutta sitä täytyy itse pyytää. Myös työterveys voi olla mahdollinen, mutta työterveyden palveluiden laajuus riippuu työnantajastasi. Jos avun hakeminen tuntuu hankalalta, niin toivottavasti äitisi voisi auttaa sinua siinä. Olisi tosi tärkeää, että alkaisit vihdoin voimaan paremmin.
Apuja pohdintoihin asumiskuvioista ja opiskelemisesta saat paikkakuntasi Ohjaamosta. Siellä kannattaa mainita myös kavereiden puute, sillä siihenkin heillä voisi olla hyviä vinkkejä. (He tietävät parhaiten sinun paikkakuntasi mahdollisuudet ystävystyä uusien ihmisten kanssa.) Jos se ei ole sinulle vielä tuttu, niin löydät sen googlaamalla kotipaikkakuntasi + nuorten ohjaamo. Sen palvelut ovat maksuttomia kaikille alle 29-vuotiaille nuorille ja sieltä saat monenlaista apua arjen kysymyksiin.
Toivottavasti saat pian lääkäriajan ja pääset tässä asiassa alkuun. Voit myös milloin tahansa soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen tai tulla chattiin juttelemaan kanssamme. Molemmista löytyy lisätietoa täältä Nuortennetistä ja kaikki palvelumme ovat sekä maksuttomia että anonyymejä. Parempaa vointia ja rentoa kesää kaikesta huolimatta sinulle toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä