Siirry sisältöön
wondering

Moi.. mun on pakko purkaa tätä kaikkea jollekkin ja nää voi tuntuu pieniltä asioilta, kun vertaa esim. siihen, että joidenkin isä on alkoholisti yms.

6. luokan alussa mun kouluun tuli ihan sika kiva tyttö ja tutustuin siihen ja jätin tyhmänä mun besua (silloista) ulkopuoliseksi, mutten itse tajunnut ollenkaan, kun mulla ja tällä uudella tytöllä Liisalla (nimi muutettu) oli niin kivaa.

Leirikouluaikoihin mun besu ja Liisa tutustui. Liisa alkoi sätkiä mun ja sen ystävyyssuhteesta pois.. Se alkoi päivä päivältä olemaan enemmän mun besuni kanssa siihen pisteeseen, että ne olivat bestiksiä.

Mun nykyään ex-besu sanotaan nyt vaikka Roosa (nimi muutettu) on bestis Liisan ja yhden toisen tytön Marian (nimi muutettu) kanssa ja he ovat kiusanneet minua koko vuoden. Olin yhden jätkän kanssa yhdessä jota rakastin ja rakastan vieläkin kanssa yhdessä monta vuotta ja nyt kun erottiin niin Roosa alkoi olemaan sen kanssa. Vierestä katselen vain, kun Roosan ilkeät kommentit mun haikailuja tätä jätkää perään viiltää.

Ne tytöt ovat olleet minulle aivan kauheita koko vuoden. Kokoajan draamaa päällä. He puhuvat pahaa seläntakan, kääntelevät takkeja, antaa olettaa, että olen heille tärkeä, mutta he vain yhtäkkiä tuuppaa minut sivuun. Varastavat minun suunnittelemat tanssiaskeleet ja voittavat kykykilpailun sillä tanssilla.

Mulla on tosi paha olla. Kaikki muut ikäiseni hengaavat ulkona 10 ja mun pitää olla puoli yhdeksän kotona.

Mulla koulukuraattori epäili masennusta.. Koko vuoden kiusaamisen takia en uskalla luottaa ihmisiin ja en osaa hakea kontaktia. Joitain asioita mitä rakastan tehdä, he veivät aina mahdollisuuden minulta tehdä sitä poies. Esim. Rakastan laulamista ja nautin esiintymisestä – he haukkuivat etten osaa laulaa ja kuulostan täysin paskalle, – olin tyhmä ja uskoin, en esiintynyt. Rakastan tanssia – he vakuuttivat, että ”sori, oot liian lihava siihen touhuun”

Olen hieman pyöreä, olen 153cm ja 54-56kg, olenko liian painava?
Harrastan tennistä ja se on todella turhauttavaa, että olen Roosan kanssa samassa tennisryhmässä ja hän voittaa aina minut ja laittaa eteenpäin jätkille ja minun exälleni puhuu pahaa minusta ja että olen muka liian läski ja huono liikkumaan ja olen lauta ja ah !! apua tää on aivan hirveää…

Oon ihan loppuun palanut.
Mikä auttais?

– Joskus on vaan tunne ettei jaksais. Lintsasin koulusta ja aamulla en halunnut mennä kouluun, pelkäsin ja itkin illalla itseni uneen. Pelkäsin.

tyttö

mooi. iha ensimmäisenä haluun sanoa että koita jaksaa, aloin itkemään lukiessa sun tekstiä. ihan suoraan sanottuna nuo sun entiset kaverit on täysiä kusipäitä. haluaisin auttaa sua, ja mulla tuli ekana mieleen kaks vaihtoehtoa. sitten ku koulut taas jatkuu ja jos kiusaaminen jatkuu, kerro ehottomasti siitä esim kuraattorille että asialle voitais tehä ees jotain. ja toine mutta törkeempi vaihtoehto on kosto: keksit jotai oikein mojovaa ja pahaa kostoksi niille. tää kosto nyt on vähä säälittävä idea mut kyllä niitten kiusaajien pitää läksynsä oppia. tai sitte just jotai että jos se ei lopu ni kirjotat esim kirjeen niiden äideille ja viet sen niitte postilaatikkoon ja siinä saa sitten äitit puhutella tyttöjään että mitä on tullu tehtyä.

koeta neuvotella sun vanhempien kanssa ja ansaita kunnioitus saisitko olla ulkona myöhempään, kyllä ne pikkuhiljaa voi olla että alkaa luottamaan ja antaa sun olla kavereiden kanssa myöhempään (:

et saa luopua sun unelmista ja toiveista sun kavereiden haukkujen takia, vaikka sattuis! sun pitää tehdä sitä, missä sä ite koet ittes hyväks ja onnistut! älä anna haukkujen lannistaa sun itsetuntoa, sä pystyt siihen mitä sä tarpeeksi haluat! ja aina on varaa parantaa,
sä voit näyttää ja voittaa pelkos että susta on johonkin!

ehkä nyt kesälomalla sulla olo vähän helpottais. ja voit aina käydä puhumassa kuraattorilla tai psykolokilla tai muualla jos se helpottaa, ehkä se voi olla hyväkin puhua jos on tosi paha olla. mutta muista, että vaikka sato tai paisto et saa luovuttaa. aina täällä mennää kyynelist hymyks. (: sä oot vahva ja sulla on vielä paljon eessä, mutta muista ettet saa jäädä pahan olon kans yksin!

Sartsu – Verkk@ri

Moikka!

Älä vähättele ongelmias. Aina löytyy jotain joilla on asiat vielä huonommin, mutta sun ongelmat on ihan yhtä paljon ongelmia ja niitä ei pidä vertailla!

Harmi, että tää juttu on edennyt ehtinyt edetä jo näin paljon ja pitkälle.. Aikaisemmin ei olisi ehkä ollut niin vaikeaa mennä ja pyytää anteeksi, ja kertoa miltä itsestään tuntuu. Jos kuitenkin haluat vielä kaveerata näiden tyttöjen kanssa, sinun täytyy ottaa itseäsi niskasta kiinni ja mennä puhumaan heille sun tunteista ja kaikesta tästä. Voit vaikka näyttää tämän kirjottamas viestin, jos sun on vaikee tätä kaikkee kertoo. Tai kirjoittaa esimerkiksi kirjeen heille.

Kiusaaminen on väärin. Aina. Älä hyväksy sitä, vaikka he ovatkin vähän aikaa sitten olleet sun parhaita ystäviä. Jos et saa sovittua heidän kanssaan riitoja, tai jos et edes halua yrittää, sinun on silti saatava kiusaaminen loppumaan. Kerroit, että olet käynyt kuraattorin juttusilla. Kävitkö vain kerran vai käytkö suurin piirtein säännöllisesti? Koska sinä tarvitset nyt jotain kelle jutella näistä asioista, jonkun joka oikeasti kuuntelee ja jota kiinnostaa.

Painoindeksisi on normaali, vaikkei sitä ihan mustavalkoisesti tarvitse tuijotella, koska se on aikuisille tarkoitettu ja sinä todennäköisesti kasvat ja kehityt vielä joka suuntaan kauniiksi ja ihanaksi naiseksi! Jokatapauksessa, älä huoli siitä että olisit liian lihava, et ole nimittäis edes ylipainoinen!

Kun he arvostelevat laulamistasi, haluavat varmasti vain saada itsetuntosi alemmas ja aiheuttaa pahaa mieltä eivätkä oikeasti ole sitä mieltä. Tai sitten he ovat vain kateellisia. Jatka siis laualamista äläkä välitä mitä he sanovat! Ja nauti siitä mitä teet, laulaminen on ihanaa! :)

Jos saat välisi kavereihisi korjattua, älä oleta että heti kaikki toimisi niinkuin ennenkin. Saattaa viedä aikaa, että välilläne oleva kuilu sulkeutuu, mutta voi olla että se on sen arvoista, koska niinhän se menee että ongelmat ja riitely kasvattaa ja saattaa jopa vahvistaa teidän suhdetta! Jos välien korjaaminen ei kiinnosta tai onnistu millään, muista että maailmassa on paljon muitakin ihmisiä, tutustu rohkeasti ja aloita virheistä oppineena uusia ystävyyssuhteita. Kysy vaikka jotain sellaista kaveria rohkeasti jätskille, jonka kanssa et ole edes hirveästi hengannut.

Muista nauttia elämän hyvistä puolista, mieti mitä sinun elämässäsi on hyvää. Onko sinulla mukava perhe tai joku perheenjäsen? Lemmikki? Harrastus? Musiikki?

Tsemppiä ja jaksamista sulle!
-Sartsu

Vastaa aiheeseen: Elämä on elämää…

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top