olen siis 12v tyttö joka harrastaa jalkapalloa. aloitin sen joskus 2020 syksyllä ja tapasin siellä pari parhainta kaveriani ikinä. noin vuos sitten heillä alkoivat kasvaa pois jalkapallon innostus eli he sitten päättivät lopettaa harrastamisen (ei huolta me yhä viestitellään ja ollaan kavereita) ja nyt tunnun aivan hitsin yksinäiseltä joukkueessa. siellä joukkueessamme on paljon tuttuja esim koulusta ja muualta mutta ei ne enään oikein puhu tai huomauta minua ja aina kun olen heidän kanssa he näyttävät vähän ärsyyntyneeltä.
niiden mun läheisten kavereiden lähtemisen jälkeen sinne meidän joukkueeseemme tuli ehkä noin 10kk sitten yks uus tyttö joka on noin vuos vanhempi kuin minä ja me ystävystyttiin. me monesti harkoissa juteltiin ja valittiin toisemme aina pareiksi. minä lopulta ihastuin häneen💕. hän on vain niin ihana ja rakastan häntä niin paljon. silloin kun me oltiin ystäviä niin mää tunnuin vähä onnellisemmalta kun mulla oli oikeasti mahdollisuus ystävään, hän oli niinkuin aurinko minun sateiseen päivään. no, tietysti hän nykyaikana tykkää olla niiden tyyppien kanssa jotka syrjivät mua ja me emme enään oikein puhu. minä luulen yks syy miks aloin olla yksinäisempi on siksi koska aloin olemaan hiljaisempi ja ujompi koska olen niin hulluna siihen tyttöön enkä ollut samanlainen äänekäs, hauska, huumorinen kaveri kun ennen. helvetti kun mua ärsyttää se mutta en vain voi sille mitään!
se on masentavaa olla siellä.
en tiedä pitäisikö minun jättää joukkue vai ei koska oikeasti tykkään pelata jalkapalloa ja vanhemmat eivät kuitenkaan antaisi. se on silti niin mieltä raastavaa olla siellä. monet yöt ja illat itken siitä kuin muistelen niitä vanhoja ihania aikoja jolloin minullakin oli oikeasti mukava harrastaa.
parin viikon päästä meillä on kauden päättäjäiset jossa me ollaan jossakin sellaisessa vuokra yöpymishovissa ja ollaan varmaan siellä yötä eli silloin mun pitää varmaan 24/7 pitää itkua😃
————————————————–
sori kun piti kirjoittaa kokonainen novelli.
olisi ihanaa jos teillä olisi joitakin tapoja piristyä tai tapoja tehdä kavereita ilman että ne inhoavat sinua, kiitos.
moi, puhuit että sulla on yksinäistä. oisko ne sun kaverit jotka ei pelaa fotista niin sellaiset et voisit kertoo niille et sulla on vähän yksinäistä joukkueessa. sun ei tarvii sanoo niille et ”palatkaa pelaa jalkkista”. vaan jos mun viestistä ei oo apua niin kysyt niiltä et miten voisit saada joukkueessa lisää kavereita. ja kerrot vaikka vähän tilanteestasi jos se helpottaa sun oloa.
ja vaikka siellä on niitä tyyppejä jotka syrjii sua niin nappaa niistä joku ja näytä niille et sä et oo mikään ärsyttävä tyyppi tai en tiiä miten ne ite ajattelee mut siis näytä niille et oot oikeesti ihan mahtava tyyppi.
ja jos sun mielenkiinto on jalkapallo niin pidä siitä kiinni.
koska se on mahtavaa et sulla on juttu josta pidät. mutta jos asiat ei oo hyvin niin asioista ei aina nauti niin kun yleensä. asioille pitää tehä jotain ja mä toivon että yrität hankkia sieltä joukkueesta lisää kavereita ja et siellä ois taas mukavaa. ja jos tuntuu siltä että haluat kertoa sille tytölle että tykkäät siitä niin siitä vaan. kysy vaikka siltä että onks sillä joku josta se pitää tai minkälaisista ihmisistä se pitää. mutta mieti itse miten kysy niin miten on sulle paras.
onnea😊💖
Mä tiiän ton tunteen kun harrastus on ekana tosi kiva ja sit pikku hiljaa menee vaan kamalemmaks ja kamalemmaks. Mulla oli tosin siel yks hyvä kaveri mut monet futikses ei syöttäny mulle ku en ollu tarpeeks hyvä. Teki mieli itkee aika monesti treenien jälkeen ja vaik tykkään futiksesta lopetin sen. Luulen et se futis triggeröi mun mielenterveys ongelmat.
Sun kannattaa vaihtaa ehk joukkuetta tai vaan lopettaa, ittensä rääkkääminen ei oo mitenkään hyvää ja vaikuttaa et futis ei enää tuota iloa vaan huolii. Hyvii jatkoja ja kaikki draama jota sullaki taitaa olla on kamalaa joten please pidä huoli ittestäs <3
Parhain tapa löytää kavereita on rohkeesti mennä eri tapahtumiin ja puhuu muille! Hienoja vihjeitä suht yksinäiseltä ihmiseltä mut silti.
mää meinasin ihan kokonaan unohtaa tämän chatin! olen ehkä pari kuukautta myöhässä tästä mutta oikeasti kiitos teidän viesteistä! (itkin kun luin niitä ne oli niin ihania ja oli kiva tunne että joku oikeasti välitti💕) elämäni on hiemam alkanut mennä parempaan suuntaan.
se meidän kaudenpäättäjäis yökylä homma meni oikeastaan tosi hyvin. mua eka vhä harmitti että mun ihastus ei päässy sinne mutta nyt kun hän oli poissa minä aloin uskaltaa puhua muille ja minulla oli tosi hauskaa muiden tyttöjen kanssa! siitä viikko eteenpäin meillä oli jalkapalloyhdistyksen joukkueiden palkintojako ja sain meidän joukkueen vuoden fairplay palkinnon?! mutta sinä päivänä saavutin jotain suurempaa koska minä juttelin KAKSI kertaa mun ihastuksen kanssa❤️.
mutta sitte iloisista asioista surullisimpiin koska meidän joukkueemme loppui. kukaan ei enään halunnut jatkaa ja kaikki muut lopettivat ainakin talveksi paitsi minä ja joku toinen! meidät sitten laitettiin pienempien joukkueeseen ja meidän valmentajakin lopetti valmentamisen. menetin sinä päivänä vaikka mitä minulle tärkeitä asioita. minun semikaverit, kaikki vanhat jalkapallo muistoni, maailman parhaimman valmentajan ja mun ihastuksen jota en tuskin tule näkemään enään ikinä! itkin niinä öinä aivan järkyttävän paljon (tällä hetkelläkin itse asiassa) ja se sattui niin paljon! se tuntuu hieman tyhmältä olla harrastuksen takia surullinen. olen käynyt kerran pienempien harkoissa sen toisen entisen joukkuekaverin kanssa. sentään se oli hän joka jäi koska hän on aina ollut huomaavainen musta mutta silti pienten harkat ei tuntunu samalta. heitä oli aivan älyttömän paljon ja meillä oli melkoinen pituusero. ne vaa hiema tuomitsevasti tuijotti muo. heidän valmentajakin ei ollut hauska vaa se on joku teini poika joka oli minun mielestä vähä epämielyttävä.
minä aion lopettaa talveksi jalkapallon ja ehkä kesällä jatkaa jos vanhat kaveritkin jatkavat. samalla tämän harrastuksen lopettaminen on vapauttanut minut minun vanhoista paineista mistä puhuin aiemmin. rakastan yhä jalkapalloa lajina enkä malta oottaa ens kessää jos joukkuelaiset tulisivat takaisin ja saisimme elvytettyä joukkueemme. toivon vaan etten nyt talvella laiskaantuisi aivan kokonaan. aion varmaan hiihtää talven että saan jotain liikuntaa edes.
tunnun nykyää pirteämmältä jos en vaan muistele jalkapalloa. näin jopa viikko sitten niitä minun alkuperäisiä jalkapallo kavereita ja heidän kanssa minä hieman puhuin murheistani. oli ihana kun he ymmärsivät. olen onnellinen että tämä joukkueemme viimeiset päivät olivat iloiset ja en malta oottaa tietää voimmeko tulla vielä takaisin.
kiitos kun kuuntelitte mutta minun täytyy mennä jo nukkumaan koska huomenna on kouluaamu xd