Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
En enää tiiä mitä tehä. Oon toivoton. Itken nytkin. Itken yöisin, itken itteni uneen. Kaikki on nykyään hankalaa. Mietin mun syömistä liikaa, kuormitun kaikesta, en oo varma miten voi tulla kaapista ulos, oon itsetuhonen, addiktoitunu puhelimeen, valehtelen vanhemmille, suutun kaikesta ja sit raivoon itelleni peilin edessä. Oon keksiny mitä luovimpia tapoja saada oma olo kamalaks. Millon tää on ohi.
Kaikki tää, autistiseen mieleen. En oo koskaan pärjänny yksin ja nyt nekin tukihekilöt on lähteny mun elämästä. Yliajattelen kaiken. Pelkään huomista. Kouluun ei riitä motivaatiota, ja valehtelisin, jos sanoisin et oisin ok. Mitä voin tehä?
Hei Dramalama!
Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, että tunnut voivan nyt tosi huonosti. Olet itkuinen ja mietit mm. syömistä, kuormittumista, itsetuhoisuutta, puhelimen käyttöä, kaapista tuloa, koulumotivaatiota ja tukihenkilöiden lähtöä. Kuulostaa siltä, että sinulla on nyt paljon asioita mielessäsi.
Sinulla on kuitenkin ainakin ollut jotain tukitahoja olemassa, jos sinulla on ollut tukihenkilöitä ja olet ilmeisesti saanut autismidiagnoosin. Onko sinulla tällä hetkellä joku taho, johon voit olla yhteydessä ja sanoa, että pelkäät, miten pärjäät? Jonkun aikuisen olisi tosi tärkeää saada tietää, että tarvitset nyt apua. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Kaikki meistä tarvitsevat joskus toisten ihmisten apua.
Onko sinulla tällä hetkellä tukihenkilöä, jolle voit purkaa huoliasi ja sanoa, että tarvitset apua? Jos ei, niin pystytkö kertomaan vanhemmillesi, että voit nyt tosi huonosti? Jos se tuntuu hankalalta eikä muita tukitahoja tällä hetkellä ole, niin koulusi terkkari ja kuraattori ovat siellä sinuakin varten. Heille voit sanoa suoraa, että tarvitset apua. Jos puhuminen on vaikeaa, voit laittaa jommallekummalle viestin, jossa sanot nuo samat asiat, jotka kirjoitit tänne. Kuulostaa siltä, että tarvitset nyt jonkun, jonka kanssa voit käydä rauhassa läpi näitä kaikkia asioita.
Vielä tuosta kaapista tulemisesta. Kenelle haluaisit tulla ulos? Onko joku, jolle olet jo tullut ulos? Voisiko hän olla vieressäsi, kun kerrot asiasta muille? Tai olisiko helpompaa, jos joku toinen tekisi sen puolestasi? Joskus on tärkeää kertoa tällainen iso asia muille, mutta jos tiedät, että on olemassa joku, jolle sitä ei ole turvallista tehdä, niin muistathan, että asialla ei ole kiire. Suuntautuminen on henkilökohtainen asia ja saat valita itse, kenelle siitä kerrot. Setan nuorten sivuilla (valitse osio ”nuoret” ja siellä ”itsemäärittely ja normit”) on lisätietoa kaapista tulemisesta, jos haluat vilkaista heidän ajatuksiaan asiasta.
Jos haluat jatkaa keskustelua, olemme täällä sinua varten! Voit soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla juttelemaan chatissä. Myös kirjepalvelu on käytössäsi. Kaikki palvelumme ovat auki vuoden jokaisena päivänä eivätkä ne maksa sinulle mitään. Olet meille tärkeä ja haluaisimme niin kovasti, että voisit taas hyvin!
Sinua halaten,
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä