…Että juu
Mitä tehdä elämällä?
Atp must tuntuu et mulla on vaan koulu ja se yks harrastus jota en viitti lopettaa kun oon harrastanu jo 8 vuotta…
Kavereit on ~10, mut kaikki kans harrastuksist tai koulust.
Lisäks on vaa semmone fiilis et vanhemmat, sukulaiset ja kaverit on vaa sillee ”omg sun elämä menee nii hyvin, saat hyvii arvosanoi ja kaikkee!”
Joo nii. Mut se ei auta jos ei oo muuta kun ne arvosanat on 1/3 sun elämästä…
Kesälomakin on koht alkamassa… Mulla on kaksi viikkoo kesätöitä, yks viikko leiriä ja yksi viikko perheen yhteistä lomamatkaa.
(Jäljelle jää 1kk ja 2vk…)
Ja älkää olko sillee ”no joo mut tee jotai kivaa, käy uimas tai jotai!”
Nii.
Se on se ongelma, en tiiä mikä on kivaa enää ja mikä pakollista/odotettua.
Tulipa tästä nyt pitkä mut anyways
💛
Moikka!
On todella hienoa, että avasit tänne tärkeää pohdintaa, joka on ollut mielesi päällä. Mietit viestissäsi, mitä tehdä elämällä ja kerroit, että sinusta tuntuu elämässäsi olevan vain koulu ja harrastus. Kerroit, että sinusta tuntuu, että muut ihmiset ajattelevat elämäsi olevan todella hyvin, mutta jos tulkitsen oikein, niin sinusta ei tunnu samalta.
On tärkeää, että omassa elämässä on iloa ja merkitystä. Se, mikä tuo iloa ja merkitystä, näyttää jokaiselle erilaiselta. Toiselle omassa harrastuksessa menestyminen voi tuoda iloa ja merkitystä elämään. Toiselle taas voi elämässä olla tärkeintä, että saa elää päivä kerrallaan ja kokeilla monia, erilaisia asioita. Joku tavoittelee hyviä kouluarvosanoja esimerkiksi kemiasta, koska haaveilee kemistin urasta tulevaisuudessa. Joku taas haluaa oppia ompelemaan, jotta pystyisi tekemään itselle upeita vaatteita. Eri ihmiset tulevat iloisiksi eri asioista. Oletko miettinyt, mitkä asiat ovat sinulle ne tärkeimmät, jotka saavat sinut tuntemaan onnea ja iloa? Tai onko sinulla unelmia eli asioita, joista haaveilet elämässäsi?
Kerroit, että et tiedä enää mikä on kivaa ja mikä on sinulta pakollista tai odotettua. On todella ikävää kuulla, että sinusta tuntuu, että joudut tekemään asioita muiden odotuksien mukaan. Jokaisella on oikeus elää aidosti oman näköistä elämää, joka vastaa omia arvoja. Omia arvoja ovat ne asiat, jotka ovat itselle tärkeitä. Arvojen ei tarvitse olla suuria, esimerkiksi kaverit, hyvä ruoka ja luonnosta nauttiminen voivat olla arvojasi siinä missä esimerkiksi koulutus, rohkeuden vaaliminen tai hyväntekeväisyys on. Jokaisen arvot ovat yhtä arvokkaita keskenään. Kun voit elää omien arvojesi mukaista elämää, tuntuu usein arkikin mielekkäämmältä. Hyvin moni ei vielä nuorena, tai vanhempanakaan, tiedä mitä haluaa tehdä elämällä ja on täysin normaalia, että ei ole välttämättä mitään selkeää suuntaa tai polkua, mitä tavoittelee. Siksi onkin tärkeää keskittyä niihin asioihin, mitkä tuntuu itsestä hyvältä ja tuo iloa, koska se jo itsessään on merkityksellistä.
Omat arvot tai asiat, mitkä tuovat iloa ja merkitystä voivat myös muuttua itsellä elämän aikana ja se on hyvin normaalia. Joskus on ollut ehkä merkityksellistä, että saa mahdollisimman korkeita arvosanoja ja myöhemmin taas tuntuu tärkeämmältä keskittyä vaikka opiskelijatoimintaan enemmän. Se, että luopuu esimerkiksi harrastuksesta, joka ei tuo enää iloa, ei tee sinusta huonoa. Se vain kertoo siitä, että olet kasvanut ja joku muu asia on sinulle mielekkäämpää tai tärkeämpää. Elämään myös kuuluu tietty määrä asioita tai velvollisuuksia, joita ei aina huvittaisi hoitaa. Tärkeintä kuitenkin on, että ei niin mielekkäille asioille löytyy tasapainoksi enemmän asioita, jotka ovat mieluisia ja merkityksellisiä.
Joskus se, että tutut asiat eivät tuota enää iloa ja elämä tuntuu merkityksettömältä, voi olla merkki siitä, että oma mieli ei voi hyvin ja sairastaa esimerkiksi uupumusta tai masennusta. Jos sinusta tuntuu, että mielialasi on ollut pidempään alakuloinen ja arjessa on vaikeaa kokea iloa tai mielenkiintoa asioita kohtaan, niin kannattaa rohkeasti käydä juttelemassa turvallisen aikuisen kanssa. Esimerkiksi kouluterveydenhoitaja ja -kuraattori osaavat ammattilaisina arvioida tilannettasi ja ohjata sinut tarvittaessa oikeanlaisen tuen piiriin. Jos juttelemassa käyminen yksin jännittää, niin ehkä voisit pyytää esimerkiksi ystävääsi mukaan tueksi?
Vaihtoehtoisesti tuntuisiko sinusta hyvältä jakaa tuntemuksiasi vanhempiesi kanssa? Uskon, että he arvostavat sitä, jos uskallat jakaa heille tärkeän asian, joka on painanut mieltäsi. Kertomalla heille annat myös mahdollisuuden, että sinun ei tarvitse kannatella tuntemuksiasi yksin ja saat tarvittavaa tukea tilanteeseesi. Kun kerrot rehellisesti tunteistasi, vanhempasi osaavat myös paremmin huomioida sinun tarpeesi ja toiveesi teidän yhteisessä arjessa.
Toivottavasti tästä oli sinulle apua! Muista, että voit aina soitella missä tahansa asiassa meidän ilmaiseen Lasten ja Nuorten puhelimeen (puh. 116 111) luottamuksellisesti sekä anonyymisti tai kirjoitella chatin ja nettikirjeen välityksellä, jos se tuntuu itselle luontevammalta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/lasten-ja-nuorten-chat/
Toivon sinulle kovasti valoa sekä lämpöä kesään ja että voit nauttia kesästä oman näköiselläsi tavalla <3 Aurinkoista viikonjatkoa!