okei tässä olis pariki juttua..ensinnäki mä oon toosi huolimaton…unohdin noin viikko sitten lukita pyörän ja muistin siinä yöllä ettei se ole lukossa joten menin kattomaan eikä se ollu enää siinä. en uskaltanu puhuu vanhemmille mitää joten pyysin kaveria soittamaan tutulleni että tekee rikosilmoituksen.(aikaisemmin samana päivänä nimittäin olin onnistunut rikkomaan kännykkäni) tuttuni oli hankkinut minulle sen pyörän joten oletin automaattisestiettä pyörän ostaja tekee rikosilmoituksen jos pyörä katoaa. nooh tänään sitten vanhemmat otti asian puheeksi ja selvisi että ne oli laittanu sen pyörän piiloon, ehkä ne halus opettaa mulle että olisin huolellisempi vastedes tai jotain. nyt mä pelkään et saan merkinnän koska oon jo 15 tai tutulleni tulee jotain suuria ongelmia. no se toinen juttu olisi että tunnen oloni tosi pahaksi ja tuntuu ku kaikki laitettais täällä kotona mun syyksi. porukoita harmittaa ku en pysty puhuu niille enkä kyllä haluiskaan. mulla on ikävä mun isän entistä vaimoa ku en oo nähny sitä moneen vuoteen. ja mulla on muutenki omastamielestä rankka lapsuus. Mua on koulukiusattu ala-asteella esim. haukuttu ja hakattu. Mun äiti jätti mut ihan pienenä yksin moneks tunniks ja jouduin vähäks aikaa lastenkotiin ja sit isän adoptio äitille. muutin pari kertaa kotii takas, mutten pystyny asuu täällä. nyt kuiteki iskä käski muuttaa takas. meni se eka vuos iha hyvin mut sitte kaikki levis käsiin. mä oon tehny paljon pahaa: varastanu isoja summia rahaa, valehdellu, ollu ilkee, karannu pari kertaa… mut on neki mun mielestä tehny samalla mitalla takas: ne on haukkunu mun unelmat lyttyy muutamaa otteesee…’ei sulla mitää mahdollisuuksia…’ ne uhkailee mun kanin lopettamisella…’sä pidät sitä sylissä ku se piikitetään’ ’sä annat sille sen piikin’…ne on sanonu et pilaan niiden elämän, ne on sanonu et ne haluis lyödä mua, et mä oon tuhonnu niitten perheen yms. kohta musta alkaa tuntua et oon täysin syyllinen kaikkee. äitin kaa mä tuun hyvin toimee eikä se enää liity mitenkää mun pahaa oloon. [osa tekstistä poistettu]..ei mulla oo oikeestaa hyviä ystäviä, mä oon tuhonnu mun isän elämän, ja mä en vaa jaksa enää. mua ei hyväksytä koulussakaa sellasena ku mä oon ja ei kotona. täällä olo ahdistaa mua niille puhuminenki ahdistaa mua. sanokaa ny mikä mussa on vikana!
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hei ”mokailija”,
Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi ketään sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin. Halutessasi voit myös kopioida yllä olevan tekstisi ja lähettää sen Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen. Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
