Eli aina kun saan hyvän numeron kokeeseen, tai tokariin kympin, ajattelen etten olisi ansainnut sitä, ja olen hieman masentunut kuin olisin saanut aineesta kutosen.. Ja mulla on maailman paras bestis ja poikaystävä, mutta mielestäni he ansaitsevat parempaa ja minä en ansaitse mitään.. Kaikki saavutukseni ja ihanat asiat elämässäni.. En ansaitse niitä.. Tulen hieman masentuneeksi siitä.. Kellään muulla samaa ongelmaa? Miten voisin iloita asioista?
Moikka!
Kiva että kirjottelit=)
Tottakai sä ansaitset sun kympin, tuskin se opettaja niitä ympäriinsä heittelee. Sä ansaitset ihania ihmisiä elämääsi, niinkuin poikaystäväsi ja bestiksesi ansaitsevat ihania ihmisiä heidän elämiinsä. Mulla on ollut aika samanlainen olo yläasteella, mutta koitin vaan aina ajatella että kyllä mä tän ansaitsen. Se on vaikeeta, tiedän, mutta totuus on vaan että sä ansaitset mahtavan elämän!
Olisko sulla jotain aikuista jolle voisit jutella näistä ”vähemmän arvosuuden” tunteista? Se vois olla esim kuraattori, opettaja tai sukulainen. Joku vois varmaan autta sua käsittelemään nää tunteet ja yrittää auttaa sua näiden tunteiden kanssa, koska yksin niitä on hankala jäädä ajattelemaan.
Noi tunteet voi myös johtua huonosta itsetunnosta, en tiedä johtuuko, mutta voi johtua. tääältä löytää vinkkejä itsetunnon kohottamiseen: http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/hyva-mina/kohota-itsetuntoa/
Tsemppiä kevääseen!
Muista että ansaitset PAALJON hyviä asioita! :)