En edes tiedä enää mitä tähän kirjoittaa
Okei en edes enää tiedä kuinka monena iltana
Olen tullut tänne kirjoittamaan kyyneleet silmissä miten en vain jaksa elää enää. Silti en vain pysty lukemaan mitä näihin on vastattu. Haluan vain purkaa kaiken. En halua sääliä, en halua vertaistukea, [Osa tekstistä poistettu] En uskalla kertoa tästä kenellekään kasvotusten koska silloin en voi paeta mitä ihmiset ajattelee minun tunteistani. En voi kertoa koska tiedän että jos teen niin kaikki ajattelevat minusta erilailla. He ajattelevat minua sinä masentuneena tyttönä jota kaikki säälii. Se jolle aina ollaan sillein että olet tärkeä blaa blaa blaa. En halua sääliä. En osaa pyytää apua tälläisissä asioissa. En halua että kaikki kova työni on mennyt hukkaan. Kaikki se esittäminen että olen energinen, positiivinen, fiksu, huoleton ja onnellinen tyttö. Kun olen yksin huoneessani todellinen minä tulee esiin. Olen laiska, negatiivinen, ärsyyntynyt ja alakuloinen. Kukaan ei näe kun itken. [Osa tekstistä poistettu] Kerran taisin kotona vähentää esittämistä ja näytin hiukan oikeaa itseäni vanhempani kysyivät asiasta mutta sanoin että kaikki on ihan hyvin ja esitin extra pirteää loppu viikon. He ovat jo unohtaneet asian. Joka yö kun menen nukkumaan toivon etten heräisi enää. Silti herään joka ikinen aamu. [Osa tekstistä poistettu] En halua että perheelleni tapahtuisi mitään. [Osa tekstistä poistettu] En viiltele. Se olisi liian riskialtista. Jäisin heti kiinni siitä. Jos joskus joku saisi jotenkin tietää tunteistani se ei auttaisi. Ehkä aiemmin olisi jos tilanne ei olisi kehittynyt tälläiseksi. Jos joku saisi tietää tunteistani romahtaisin. Ihmiset luulee että olen se itsevarma tyttö. Se joka ei loukkaannu jos joku häntä haukkuu. He saisivat tietää kuinka herkkä henkisesti oikeasti olen. Kuinka epävarma olen. Olen hyväksynyt kohtaloni. [Osa tekstistä poistettu] Nyt varmaan sitten mietitte että miksi laitoin tämän viestin päivystäjä mukana keskustelupalstalle jos edes aio lukea vastauksia? Teen sen sen takia koska kuten jo kerroin alussa olen kirjoittanut tänne näistä asioista aiemmin. Aina kun kirjoitan tälläisen viestin se AINA siirretään päivystäjä mukana keskustelupalstalle joten päätin vain laittaa tämän tänne valmiiksi kun tiedän että tämä laitetaan tänne kuitenkin. Mutta turha siis vastata tähän mitään sillä en aio lukea niitä vastauksia. Mutta voitte toki laittaa vastauksianne jos haluatte muitten näkevän ne.
Hei,
Kiitos, kun rohkeasti avasit ajatuksiasi ja tunteitasi kirjoittamalla. Poistin joitakin kohtia tekstistäsi asian arkaluontoisuuden takia, mutta olen lukenut kaiken kirjoittamasi.
Oli hyvin surullista lukea, että olet voinut huonosti, etkä enää meinaisi jaksaa. Kuvailet, kuinka olet piilotellut todellisia tunteitasi ja esität muille kaiken olevan hyvin. On luonnollista, että vaikeista ajatuksista ja tunteista voikin olla hyvin vaikeaa kertoa kenellekään. Silloin voi tuntua helpoimmalta ratkaisulta vain esittää kaiken olevan hyvin. Ihan jokainen kuitenkin ansaitsee tulla kuulluksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi ihan kaikkien tunteiden kanssa. Se, että sinulla on vaikeita tunteita ja paha olla, ei määrittele sinua ihmisenä. Sinä saat näkyä ja olla vaikeidenkin tunteiden kanssa ja toivoisin kovasti, että sinun ei tarvitsisi peitellä niitä. Olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet, vaikka sinulla onkin paha olla.
Haluaisin myös välittää sinulle uskoa siihen, että elämä on elämisen arvoista ja asiat voivat muuttua paremmiksi, vaikka nyt olo tuntuisikin toivottomalta. <3 Kun itselleen saa apua ja tukea, voi huomata, että vointi alkaa hiljalleen menemään kohti parempaa. Muutos ei välttämättä tapahdu hetkessä, mutta uskon, että sellainen hetki vielä tulee, kun voit kokea olevasi ihan aidosti onnellinen. Voit olla juuri se energinen, positiivinen, fiksu, huoleton ja onnellinen tyttö, vaikka nyt sinusta tuntuisikin, että vain esität sitä. Tämä sama tyttö saa myös tuntea niitä vaikeitakin tunteita. Se ei ole heikkouden merkki, jos ottaa apua vastaan silloin, kun sitä tarvitsee.
Toivon, että lukisit vastaukseni, mutta haluan kertoa myös muille vaikeassa tilanteessa oleville, että apua on saatavilla. Pahaan oloon on mahdollista saada apua, eikä sen kanssa pidä koskaan jäädä yksin. Omista vaikeista ajatuksista ja tunteista on tärkeää kertoa jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Tämä aikuinen voi esimerkiksi olla koululla opettaja, terveydenhoitaja tai kuraattori, tai sitten oman lähipiirin aikuinen.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Välitän sinulle virtuaalisesti paljon voimia ja lämpöä, jos sattuisitkin lukemaan tämän vastauksen. Toivon kovasti, että kaikesta huolimatta uskaltaisit kertoa oikeat tunteesi luotettavalle aikuiselle ja uskaltaisit ottaa apua vastaan. <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei, jos luet tämän viestin haluan sanoa, että on tosi hyvä juttu et oot jollain tapaa saanut sun ajatukset purettua. Se aivan varmasti tuntuu pahalta kun ei enää voi olla vahva. Silloin oikeastaan vahvin asia mitä voi tehä on näyttää että on heikko. Se ei millään tasolla vähennä sua ihmisenä. Sun koko työ mitä oot tähän asti tehnyt ei mene hukkaan vaikka tuntuisikin siltä, sillä romahduksia ja repsahduksia tulee ja ne kuuluvat huonoon olotilaan. Se on hyvä, että pystyt ainakin yksin vaan luopumaan siitä, et sun kuuluisi olla vahva. Ihminen voi tuntee itsensä huonommaksi, jos ei pystykään ylläpitämään sitä hyvän olon streekkiä. Suru tai huono olo ei määrittele sua, se on enemmän jotain mitä sä koet. Susta voi vielä tulla se positiivinen ja reipas ihminen, kunhan annat itsesi murtua ensin. Sä voit olla siinä huonon olon keskellä myös positiivinen, reipas yms. Kukaan ei pysy koko ajan vahvana. Joskus se vaatii sen, että murtuu.