Siirry sisältöön
🐸🏳️‍🌈🏳️‍🌈🐸

Enny tiiä miten muotoilla tää mut siis must tuntuu et mul ei oo enää motia oikeen mihinkään, kavereita on mut en jaksa olla kenenkään kaa, ei jaksais mennä mihinkää kouluun on pakko mennä, ku tuun kotiin syön, teen läksyt, tuijotan ehkä youtubea jonka jälkeen kuuntelen musiikkia, mietin, tuijotan seinää, räplään kaikkea mitä pöydältä löytyy ja itken (en aina). Välillä mä myös [osa tekstistä poistettu]. Mua on aikaisemmin elämä haukuttu vähän kaikeks ja kaikkee p*skaa ja edelleenkin välil. En enää ees jaksa panostaa mun tyyliin koska tiiän et en kumminkaan näytä hyvält. Kaikki ahistaa en tiiä miks, ja mä en tiiä miks mut mä en nää itteeni tulevaisuudes, entä jos oonki vaan poissa? Oon siis 12v (010)

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei 🐸🏳️‍🌈🏳️‍🌈🐸,

Onpa hienoa, että löysit voimia kirjoittaa tänne palstalle uupuneesta olostasi huolimatta. On tärkeää hakea itselleen siinä hetkessä apua, kun huomaa, ettei jaksakaan enää yksin oman olonsa ja ajatustensa kanssa. Apua on aina saatavilla ja asiat voivat muuttua paremmaksi <3

Kerrot, ettei sinulla ole motivaatiota ja jaksamista mihinkään, kavereiden näkeminen ja koulunkäynti tuntuu työläältä eikä mikään enää huvita. Lisäksi kerrot tuntevasi ahdistusta kaikesta sekä satuttavasi välillä itseäsi. Mainitset myös, että sinua on haukuttu ja kiusattu ja se jatkuu ymmärtääkseni edelleen. Rumat sanat, haukut ja teot satuttavat, vaikka et ole mitenkään niitä ansainnut. Joskus käy niinkin, että pikkuhiljaa alkaa itse uskomaan kiusaajiensa puheita, vaikka ne eivät olekaan totta. Muista, että olet hyvä ja ihana juuri tuollaisena kuin olet!

Kertomasi perusteella elämässäsi on monta kurjaa ja kuormittavaa asiaa, jotka saavat sinut voimaan huonosti. Ahdistunut ja uupunut olo ja ajatukset itsensä satuttamisesta kertovat molemmat siitä, että ansaitsisit nyt ehdottomasti apua ja tukea itsellesi joltakin aikuiselta, johon luotat ja jolle pystyt kertomaan olostasi ja kiusaamisesta tai vaikka näyttämään kirjoittamasi viestin. Mitä ajattelet, kuka lähipiirissäsi se voisi olla? Vanhempi, opettaja, terkkari tai kuraattori, joku muu sukulainen tai läheinen aikuinen? Tärkeintä olisi kuitenkin, ettet jäisi yksin pahan olosi ja ajatustesi kanssa, vaan rohkaistuisit niistä jollekin kertomaan. Sinä ansaitset saada apua ja tukea, ja ansaitset voida paremmin <3

Pahan olon ja ahdistuksen keskellä on tärkeä yrittää löytää niitä pieniä hetkiä ja asioita, jotka saavat olosi tuntumaan hetken aikaa helpommalta. Mikä se voisi kohdallasi olla? Kerrot kuuntelevasi musiikkia ja katsovasi youtube-videoita, voisitko lisäksi yrittää esimerkiksi käydä kävelyllä tai nähdä edes yhtä kaveria ja tehdä jotain mukavaa? Olisi tärkeää, että saisit hengähtää hetken pahasta olostasi ja miettiä hetken ihan muita asioita. Nämä hetket auttavat jaksamaan ja antavat toivoa siitä, että oma olo voi parantua ja elämä alkaa taas tuntumaan kevyemmältä ja elämisen arvoiselta.

Jos kaipaat vielä rohkaisua asiasta kertomiseen lähipiirillesi, myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos haluat jutella. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella! Muista, ettet ole yksin!

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: En ees tiiä.

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top