Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
vanhemmat tietää masennuksesta jonka kerroin noin kuukausi sitten, eivät oo mitenkää puuttunu. nykyään joka ikinen päivä on mulle aivan hirveä.
musta tuntuu että he eivät ota asiaa tosissaan.
epäilen ittelläni keskivaikeaa masennusta ja musta tuntuu että lääkitys vois ees vähän auttaa(ja myös psykologilla käynti) varmaan olettaa että ”kuuluu kasvamiseen”. ai että oon yksinäinen masentunu ja kamppaillu syömisen kanssa, kuuluko se kasvamiseen, oon ollu koko elämäni yksinäinen ja masentunut mutten sitä silloin tiennyt.
mitä mun pitäis tehä?
Hei moms spaghetti,
Hyvä, kun laitoit viestiä! Oletpa ollut rohkea, kun olet kertonut masennuksestasi vanhemmillesi, mutta kurja kuulla, että he eivät ole puuttuneet, eivätkä tunnu ottavan asiaa tosissaan. Ikävä kuulla, että jokainen päivä on ollut hirveä sinulle.
Masennuksen oireet, yksinäisyys ja syömisen kanssa kamppailu ovat asioita, joiden kanssa ei tarvitsisi kamppailla yksin. Sinulla on ehdottomasti oikeus saada apua ja tukea itsellesi!
Kysyit, mitä sinun pitäisi tehdä. Oletko vanhempiesi lisäksi kertonut voinnistasi kenellekään muulle aikuiselle? Kannustaisin sinua kääntymään esimerkiksi koululla terveydenhoitajan, kuraattorin tai koulupsykologin puoleen. Myös terveyskeskuksesta saa apua, mutta jos olet koulussa, niin usein koulun oppilashuollon puolelta sitä saa helpoiten. Koulun oppilashuollon yhteystiedot ovat yleensä saatavilla koulun nettisivuilla tai ilmoitustaululla, voit esimerkiksi laittaa haluamallesi työntekijälle viestiä, että haluaisit varata keskusteluajan. Aikoja voi pyytää vaikka sellaiseen ajankohtaan, että oppitunnit ovat päättyneet.
Joskus vanhempien voi olla myös vaikeaa ymmärtää täysin lastensa ajatuksia. Niin kuin sinua alussa kehuinkin, niin olet tehnyt rohkeasti ja oikein, kun olet kertonut vanhemmillesi voinnistasi. On kuitenkin ikävää, jos he eivät ole ottaneet asiaa tosissaan. Voisitko miettiä, että kirjoittaisit heille vaikka kirjeen ajatuksistasi ja tunteistasi? Sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja saada tukea vanhemmiltasi.
Voit aina myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), jos haluat purkaa ajatuksiasi anonyymisti luotettavan aikuisen kanssa. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Palvelumme ovat aina luottamuksellisia! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Muista, että olet arvokas ja tärkeä. <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Tsemppiä sulle<3 itselläni ei ole noista kokemusta, mutta olen lukenut niistä paljon kirjoista joten osaan jotenkin samaistua. Minusta tuntuu että voisit lieventää masennusta myös sillä tavalla että teet sellaisia asioita pidät, ajattelet sellaisia asioita joista nautit ja Olet sinulle rakkaiden/tärkeiden ihmisten/eläinten/muiden asioiden kanssa vapaa ajalla. Teette vaikka jotain kivaa!! Muista että oot sun vanhemmille, kavereille, sukulaisille ja monelle muullekin tosi tärkeä henkilö!!!! On hyvä että uskalsit kertoo ton!!!!!