Oikeesti, jos jotakin käy vielä niin tuun kuolee.
Mun veljellä on vihan hallinta ongelma, ja joudun aina kestämään sen rageja. Kun yritin sanoa yhen vitsin niin se suuttuu ja nii. Sen lisäksi koulussa mua syrjitään. Ja vaik Mul on paljon kavereita ympärillä koulussa , niin tunnen oloni silti yksinäiseksi . Koulu hommia kotiin tulee paljon, ja stressaan ihan sikana. Treeneissä pitää mennä aina täysillä. Siinä täysillä menemissessä ei mitään, mut se kun sil on kaksi tosi julmaa tyyppiä.. ne siis puhuu mun päälle kun yritän sanoo mille jotakin, ja sit kun sanon vahingos ”turpa kiinni” kun ne puhuu mun päälle ja tietty ne menee kertoo valkulle, joka todennäköisesti laittaa viestiä mun äidille.. niin joo… mä itken joka päivä , Mul ei oo ketään luotettavaa kaveria koulussa, ja vapaa aika menee koulu hommiin ja siihen et stressaan.. et sellasta
Hei!
Kiitos viestistäsi!
Kirjoitit veljesi vihanhallinnan ongelmista, koulussa tapahtuvasta syrjimisestä, yksinäisestä olostasi, kouluun liittyvästä stressistä sekä treeneihin liittyvästä vaatimuksesta ja siellä olevista tyypeistä. Sinulla onkin monta isoa asiaa mielessäsi ja tosi hienoa, että päätit kirjoittaa niistä tänne. Oli tosi ikävä kuulla, että koet yksinäisyyttä, jonka lisäksi sinua syrjitään ja joudut vielä treeneissäkin kokemaan asiatonta käytöstä. Ikävää myös, että taas kotona ei ole ilmeisesti niin rauhallista ja veljesi suuttuu herkästi.
Asiasi ovat sellaisia, että ehdottomasti tarvitset itsellesi nyt aikuisen tukea. Se, että olet kirjoittanut tänne Nuortennettiin, on jo tosi hyvä askel, sillä vaikeiden asioiden purkaminen omasta mielestä on tärkeää. Seuraavaksi toivoisin, että rohkaistuisit kertomaan jollekin omalle läheiselle aikuiselle siitä, miten sinulla ihan oikeasti menee.
Miltä sinusta tuntuisi kertoa tästä kaikesta äidillesi tai jollekin toiselle lähelläsi olevalle aikuiselle? Mainitsit viestissäsi, että valkulta saattaa lähteä äidille viestiä, jos treeneissä on tapahtunut jotakin. Luuletko, että äitisi ymmärtäisi sinua, jos kertoisit, mitä treeneissä tapahtuu? Jos äitisi tai joku muu aikuinen tietäisi, mitä kaikkea ajattelet ja koet, niin he pystyisivät olemaan tukenasi parhaiten. Miltä sinusta tuntuisi siis ajatus kertoa kaikesta tästä äidillesi tai jollekin toiselle läheiselle aikuiselle? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voit näyttää vaikka tämän kirjoittamasi viestin, jossa olet hyvin kuvannut kokemaasi.
Apua voi hakea myös koulun oppilashuollosta, esimerkiksi koulukuraattorilta tai opettajalta. Koulun työntekijät kohtaavat työssään tosi monenlaisia asioita ja heille voi mennä kertomaan oli kyse sitten kotiasioista, kiusaamisesta ja syrjimisestä, yksinäisyydestä tai koulustressistä. Valmentajalle on hyvä myös mennä juttelemaan asiattomasta käytöksestä treeneissä tai muistakin treeneihin liittyvistä asioista.
Jos haluat jutella lisää nimettömästi tai pohtia, miten voisit lähteä hakemaan apua, voit myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Voit palveluissamme jutella mistä aiheesta tahansa ja kaikki yhteydenotot ovat luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Toivottavasti tämän kaiken keskellä elämässäsi on myös sellaisia asioita, jotka tuovat sinulle iloa ja antavat mielesi hengähtää edes hetken aikaa. Muista, että yksin ei tarvitse pärjätä, vaan apua on kyllä saatavilla! <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä