Siirry sisältöön
kuolema or not

Mun elämä tuntuu tosi turhalta. Se on muuttunut rajusti huonompaan suuntaan nyt noin kahessa vuodessa.
Masennus mulla on todettu, johon syön lääkkeitä, mutta jotka ei auta, ja odotan koko aika lääkkeen vaihtoa ja, että löytyisi uusi hyvä lääke, joka oikeasti auttaa mua.

Mun olo on koko ajan todella huono. En jaksa kiinnostua mistään tai tehdä edes mitään. Mikään ei tunnu hyvältä tai ole hauskaa enään. Oon niin hukassa.

[osa tekstistä poistettu] Olen niin väsynyt tähän paskaan, enkäå jaksa tätä enään. Haluaisin vain olla terve ja nauttia elämästä, niinkuin joskus silloin ennen.. Mä olen niin loppu, etten tiedä, mitä tekisin.. [osa tekstistä poistettu]ja itken, kuinka paljon mua sattuu.. En vaan pääse tästä tavasta eroon.. Mitä tehdä?
Haluan apua, mutten halua apua..
Haluan elää, mutta haluan kuolla..

Nimetön

Hei,

kerrot vakavista asioista viestissäsi ja kuulostaa siltä, että olet ollut jo pitkään kovilla. Olen pahoillani siitä. Mutta hyvää on se, että olet saanut jo jonkinlaista apua JA tulit vieläpä kirjoittamaan tänne palstalle. Siksi uskon ja toivon kovasti, että elämisen tahtosi ja selviytymiskykysi on vahvempi, kuin luovuttaminen! Nyt vain täytyy miettiä, mikä saisi sinut jaksamaan ja hakemaan vielä mahdollisesti lisää apua ja tukea.

Nuo oireet, joista viestissäsi kerrot, ovat sen verran vakavia, etten niitä palstamme sääntöjen mukaisesti voi julkaista. Puhut lääkityksestä, eli sinulla on siis jonkinlainen hoitokontakti? Tapaatko ammattilaista säännöllisesti, onko sinulla esimerkiksi terapiaa? Ajattelen, että lääkityksen lisäksi terapia tai muunlainen keskusteluapu olisi hyväksi paranemisesi kannalta. Toivonkin, että olet sellaista saanut tai olet saamassa?! Jos koet, ettei nykyisestä lääkityksestä ole apua, niin siitä kannattaakin puhua lääkärille. Et kerro, miten kauan olet lääkettä nyt syönyt, mutta lääkkeiden vaikutusten huomaamisessa saattaa joskus kestää jonkun aikaa. Lääkärillä on asiasta parhaiten tietoa ja vaikuttaa siltä, että olet asiasta jo puhunut ainakin jollekin aikuiselle?

Viestistäsi tulee ilmi vain tämän hetkiset huonot asiat elämässäsi, mutta muusta arjestasi (koulu? perhe? ystävät? ) en nyt tiedä… Olisi hienoa, jos synkkyydenkin keskellä löytäisit jonkun valon pilkahduksen tai edes asian/ihmisen, joka saa sinut edes hetkeksi unohtamaan tuskasi ja/tai tuntemaan iloa. Mikä/kuka voisi olla se asia/ihminen? Entäpä jos pystyisit miettimään mielessäsi, että mitä kaikkea haluaisit tehdä ja mistä asioista haluaisit nauttia sitten, kun sinulla ei enää ole sairauksia ja voit paremmin? Voisiko niitä asioita (ihan vaikka yksi tai kaksi) kirjoittaa paperille ja miettiä, että ”minä ansaitsen tavoittaa nämä asiat ja näihin haluan pyrkiä.. taistella.”? Voisitko myös opetella sanomaan itsellesi, että ”ei ole minun syyni, että olen sairastunut, mutta voin tehdä kaikkeni, jotta parantuisin.”? Toivon niin paljon, ettet enää satuttaisi itseäsi. Huonosta tavasta voi olla todella hankalaa päästä eroon. Yleensä jostain tavasta eroon pääseminen vaatii jonkun korvaavan (paremman ja turvallisen) toiminnan tilalle. Mikä se sinulla voisi olla silloin, kun tekee mieli satuttaa itseäsi?

Se, että alat voimaan paremmin, vaatii aikaa, apua ja sinun taistelutahtoasi. Mitäpä jos valitset avun ja elämän? Jos mietit kuolemaa, niin kuolemahan ei mihinkään katoa. Sen olemassaolo ja lopullisuus pysyy ja on, mutta sen sijaan, jos päästät elämästä irti ja annat sen lipua pois, sinulta saattaa jäädä monta onnen, ilon ja yllätyksen hetkeä kokematta. Ottamalla riskin ja valitsemalla avun vastaanottamisen ja elämän, et voi hävitä mitään, mutta saada kaiken. Vai mitä ajattelet? Uskon, että avun vastaanottaminen on tie parempaa kohti. Toivon, että saat oikeanlaista apua. Jos kuitenkaan et koe sitä saaneesi, niin kannustan sinua puhumaan vanhemmillesi tai lääkärillesi/terapeutillesi. Niille aikuisille, ketkä ovat lähelläsi ja voivat auttaa sinua.

Muista myös MLL:n nettikirjepalvelu sekä chat (ma-to klo 17-20). Lasten ja nuorten puhelin 116 111 on auki joka päivä arkisin klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Kaikissa palveluissa saa jutella nimettömänä ja luottamuksella. Puhelin on ilmainen eikä numerosi näy vastaajalle.

Isoin halaus ja voimia!!! Jaksa sinnitellä vielä ja uskoa parempaan! Niin kauan, kuin on elämää, on toivoa.

A

Hei
Mulla on kans masennus ja oon 13 ,mulla on ehkä anoreksia ja sen takia oonkin masentunut .Mua on aina kiusattu koulussa ,[osa tekstistä poistettu] Mulla ei oo mitään lääkitystä. Mää haluaisin kualla mut sitten taas en haluais.

MLL Ylläpito

Hei ”A”,

kirjoitat todella vakavista asioista ja tarvitsisit aikuisen apua nyt pikimmiten. Olen pahoillani, että olet joutunut/joudut kestämään kiusaamista. Se on väärin ja siihen tulisi aikuisen puuttua. Onko kukaan koulun työntekijä tietoinen kiusaamisesta ja onko asialle yritetty tehdä mitään? Tiedän, että monesti kertominen ei auta pitkäksi aikaa, mutta kannattaa AINA ja sinnikkäästi kertoa uudestaan joko samalle aikuiselle tai eri aikuiselle. Kertoa konkreettisesti, miten ja missä tilanteissa kiusaamista tapahtuu ja etenkin, miten huonosti se on saanut sinut voimaan.

Sinun terveytesi on vaarassa ja toivon, että uskaltaisit kertoa jollekin aikuiselle, esimerkiksi terveydenhoitajalle tai vanhemmillesi, miten oikeasti voit. Olet nuori ja kehittyvässä iässä ja siksi riittävä ravinto on äärimmäisen tärkeää sinulle! Sen lisäksi syömättömyys vaikuttaa myös mielialaan, eli mielesi masentuu jo nälkiintymisen vuoksi. Kukaan syömishäiriötä sairastava ei koe itseään onnelliseksi, vaikka kuinka olisi laihempi. Syömishäiriö on vakava ja sisintä riipivä sairaus, jolla saattaa olla hengenvaarallisia seurauksia.

Sinä ansaitset ja voit saada apua. Ansaitset ja voit tulla onnelliseksi. Kiusaaminen ei ole sinun syysi – ei luonteesi eikä ulkonäkösi. Syy on aina kiusaajissa. Voisitko ottaa sen rohkean askeleen, että menisit juttelemaan jollekin aikuiselle? Jos haluat, voit käyttää apunasi Huoli puheeksi -lomaketta, joka löytyy Nuortennetin Mistä apua -sivulta. Se on tarkoitettu avuksi vaikeista asioista kertomiseen.

Voit myös kirjoittaa Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun nimettömänä ja luottamuksella tai käydä juttelemassa Nuortennetin chatissa, joka on auki ma-to klo 17-20.

Rohkeutta ja uskallusta avun hakemiseen! Olet sen arvoinen!

Vastaa aiheeseen: en jaksa

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top