Mä olen loppu.
en enää jaksa yhtään.
oon siis käyny vasta läpi ongelmia syömisen kanssa päässäni.
Oon myös hiukan traumatisoitunu ja ollu erittäin ahdistunut.
En osaa puhua näistä ongelmista vanhempieni kanssa, jonka takia saan kerran viikossa romahduksen.
Mulle tuli eilen semmonen ja aloin käymää näitä asioita läpi ja aloin ahistumaan. Haluisin käydä koulukuraattorilla mutta en haluu kertoo vanhemmille miksi käyn, enkä myöskää opelle. en voi siis noin vaa mennä kuraattorille.
Tarvisin oikeesti siis apua nyt heti.
Oisin tosi kiitollinen jos joku edes vastais:).
Hei,
Kiitos, kun rohkeasti kirjoitit tänne Nuortennetin keskustelupalstalle!
Kirjoitit olevasi loppu, etkä enää jaksa. Kirjoitit myös olevasi traumatisoitunut ja erittäin ahdistunut sekä olet vasta alkanut käymään läpi päässäsi ongelmiasi syömisen kanssa. Asioiden läpikäyminen itsekseen saattaa aiheuttaa ahdistusta ja tärkeää olisikin, että sinun ei tarvitsisi käsitellä asioita yksin. Olet ottanut jo askeleen kohti oikeaa suuntaan, kun kirjoitit tänne!
Kerroit, että et osaa puhua vanhempiesi kanssa ongelmista ja saat tämän takia romahduksia. Ongelmista voi olla erityisen vaikea kertoa varsinkin omille läheisilleen ja toisaalta myös puhumattomuus voi painaa mieltä. Usein omille läheisilleen kertominen voi kuitenkin keventää omaa mieltä ja sitä kautta myös läheiset osaisivat mahdollisesti olla paremmin tukena. Puheeksi ottaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, mutta joskus esimerkiksi kirjeen kirjoittaminen omista ajatuksistaan ja tunteistaan voi olla helpompaa kuin ääneen puhuminen. Miltä siis kuulostaisi, jos kokeilisit kertoa ajatuksistasi vanhemmillesi kirjeen muodossa? Näin voisit rauhassa miettiä, mitä haluat kertoa ja vanhempasi saisivat rauhassa lukea ajatuksiasi.
Haluaisit mennä koulukuraattorille, mutta et haluaisi kertoa vanhemmillesi tai opettajalle, miksi käyt siellä. Mitä ajattelisit siitä, jos laittaisit kuraattorille viestiä, että haluaisit tavata, mutta et haluaisi, että vanhempasi tai opettajasi tietäisivät? Tai jos saisitkin kerrottua ajatuksistasi vanhemmillesi ensin, niin tuntuisiko kuraattorin tapaamien helpommalta, kun tapaamisten aihetta ei tarvitsisi salata vanhemmilta?
Jos taas haluat anonyymisti jutella luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Muista, että olet tärkeä ja arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi moms spagetti, onpa harmi kuulla.😫😫 Kannattaa puhua jollekkin. Oon kärsinyt samoista ongelmista ja parantunut pikkuhiljaa. Kyllä se siitä!!!🌈🌈💖💖
Mä ymmärrän sua ja haluisin auttaa.
Muista et oot täydellinen ja kaunis just tollasena.💖💖💪💪
Tsemppii!!
