Olen saanut tietää että mulla on masennusta ja mun täytyisi alkaa mennä psykoloogille… mutta ne mä sitä halua!
vaikka minä tiedän et on olemassa ihmisiä jotka välittävät niin ei sil ooo väliä haluuun kuolla…
koska joka päivä v*tuttaa ja en mä jaksa ja sit lisäks kun kukaan mun perheees ei tiedä näistä asioista niin ne vaan käyttäytyvät niinkuuin tavallisesti ja sit ne stressaa mua ja huutavat mulle niin minä masennun…
Saako kysyä miksi olet masentunut? Ei se nyt tyhjästä ilmesty, ja kyllä sä siitä yli pääset. Mun oma isä teki itsemurhan tossa pari vuotta sitten, mutta hyvin olen selvinnyt, vaikka vieläkin aika syrjäytynyt ja erakko olen.
no tota, viime kesänä mun poikaystäväni jätt minut päivä ennen hänen rippijuhlia, ja tulin todella surulliseksi.. :(
sen jälkeen tapahtui paljon pahaa minulle.. ja siitä mä sit masennuin :/ on tosi vaikeeta.
Itelläniki oli tosi vaikeeta yhteen väliin. Vanhemmat meinas erota ja tuntu et muutenkaan ei ois enää mtn minkä takii elää. Aloin ite käymään psykologilla ja se oikeesti helpotti tosi paljon et pysty puhumaan jollekki ja sit se anto hyviä neuvoja. Toisaalta se riipppuu kyl aika paljon psykologista…Kannattaa kertoa perheelles niin sitte niitten on helpompi ymmärtää sua. Tsemppiä :)
kyllä sä saattaa itsestäänkin hiipiä sun mieleen. itselläni on lievä masennus, eikä elämässäni sen kummempia ole tapahtunut. tyttöystävä jätti kesällä. (jolloin kaikki alkoi, oikeastaan meidän suhteen alussa) meillä ei ollut kovin terve suhde. hän on masentunut ja syömishäiriöinen. rakastin tätä henkilöä niin helvetisti, että kun hänellä oli paha olla, minullakin oli. imin hänen ongelmansa itseeni ja niin minäkin vajosin.
olen päässyt hänestä jo yli, mutta samanlaisessa tilanteessa olen kahdesti sen jälkeen ollut; tyttö, jonka kanssa seuraavaksi olin (ja olen nyt, meillä oli taukoa vähän) oli osastolla masennuksen (tai jonkun sen tapaisen, en tarkalleen tiedä, hän ei kerro) ja bulimian takia. edellisestä suhteesta opin olemaan vetämättä itseäni mukaan, mutta en täysin onnistunut. sitten oli lyhyt säätö. se tyttö oli läheinen ystäväni. ja varattu. hän aloitti koko jutun ja lopulta se olin minä, joka joutui satutetuksi.
ihmissuhteet ovat siis ehkä ainoa syy olooni. ja itsetuntoni, tai oikeastaan itsetunnottomuuteni. kamppailen syömisten kanssa sekä tämän masennuksen kanssa. mutta olen varma, että tästä nousen vielä!
tsemppiä siis sinulle, kyllä se siitä!
