Iha suoraan sanottuna mulla on masennus. Vanhempani erosivat n. 4 vuotta sitten, siitä jääny traumoja.. Ny mun mutsi ja faija haukkuu toisistaan mulle.. En oikeesti jaksa enää, enkä tiedä kumpaa pitäis kuunnella.. Sitte kaverit, ne on ruvennu pompottaa mua, et ” sä jäät mun kaa tänää kapee ”, ja ” sun on ny pakko tulla mun kaa dösäl himaa ” En saa päättää omista asioistani. Sit mun täytyy kuunnella niitte ongelmii, mut sitku mä alan puhuu mun ongelmist, ni ne ei kuuntele.. Mä oon suoraa sanottuna kyllästyny mun elämään. ;_; Kouluki menee päi puita. Mitä mun kannattais tehä? :(
Hei hirveesti tsemppiä sulle! :) Sano vanhemmilles, että lopettakaa kummatkin tollanen typerän puhuminen. Koska musta vanhempien ei kuuluis haukkua toisiaan. Sä oot kumpienkin lapsi. Sä varmasti rakastat kumpaakin. Sano niille, että et kuulu tähän, sanokoot toisilleen suoraan! Huuda vaikka täysiä päin pläsiä, näytä kuinka kurjalta susta tuntuu, niin ne varmaan tajuu tehneensä väärin. Onko sulla harrastuksia? Jotakin, mikä vois auttaa sua keskittymään, tai nollaamaan ajatukset? Jokin juttu, mikä vois motivoida sua koulussa, vaikka liinkuntalaji? Kokeile, ja ylläty iloisesti! :) :) Mutta älä haudo mielessäsi itsaria. Se on huono juttu. Ajattele vaikka että jos tämä päivä on aallonpohja, voiko huominen olla enää pahempi? Hirveesti vielä tsemppiä, toivottavasti kaikki kääntyy hyvälle tolalle!
