Nyt tullu semmonen tunne että en jaksa enään ja et oisin pian valmis luovuttamaan, nyt ois varmaan korkee aika tehä asialle jotain. Ei oikee tiiä miks elämä tippu raiteiltaan, vanhemmat vihasii toisillee ja huutaa, isä tekee asioita äidin selän takana ja tiiän niistä ja äiti ei.. koulus kaikki vihaa mua, oon iha helvetin ruma, en voi alkaa tehä mitään mitä ennen en oo tehny koska kaikki ennaltaolettaa mitä oon ja teen, iskä haukkuu nirsoks paskaks koska en tykkää sipulista ruuassa, koulu tiippuu 9-10 tasosta 7-8 tasoon. Nukun 5h-6h yössä. En jaksa tehä mitään. Haluun vaan nukkuu ja maata sängyssä, silti kalenteri täynnä kaikkii harrastuksia ja 2 työtä. Kaverit ei oo real, en voi kertoo kellekkään ongelmista. Oon ollu puhtaana viiltelystä kesäkuun lopusta tähän asti mut retkahdan varmaan pian, yks tyyppi kerto kui syvii viiltoi se on tehny ja tulee ahistava tunne et mun omat ei riitä. Itken öisin itteni uneen, oon muuteni herkkä kaikelle. Mua kiusataan periaattees koulussa. En jaksais nousta aamulla, mennä lenkille, käydä syömässä tai yhtään missään, mut pakotan itteni, mut ei mun voimat ikuset oo, syysloma on pian ja haluaisin vaan maata sängyssä sen ajan mut me aina tehään kaikkee lomalla perheen kaa enkä voi vaa sanoo etten haluu. Oon oikeesti väsyny, en jaksa enään, samat asiat joka viikko lukuvuoden ajan, asun pienessä kylässä ei täältä vois hankkia apua vanhempien tietämättä, niil on omia ongelmia nyt enkä todellakaan oo antamassa niille lisää. Kaverit ei tajuu kui paska mul oikeesti on olla. Mä en vaa enään jaksa ja oisin valmis luovuttaan.
Hei!
Onpa hyvä, että kirjoitit tilanteestasi. Haluan sanoa ihan ensimmäisenä, että sinun ei tarvitse jaksaa yksin tuon kaiken kanssa. Olen tosi pahoillani, että noin moni asia kuormittaa sinua tällä hetkellä. Teit aivan oikein, kun lähdit hakemaan apua.
Kuulostaa siltä, että sinulla on nyt ihan liikaa asioita mielessäsi ja viemässä voimiasi. Koulu muuttuu vaativammaksi joka vuosiasteella ja on hyvä säännöllisin väliajoin miettiä omaa jaksamista ja sitä, pitääkö elämässä muuttaa jotain vai onko kaikki hyvin. Kuulostaa siltä, että tällä hetkellä sinua kuormittavat ainakin kotona oleva ilmapiiri, yksinäisyys ja kiusaaminen sekä liian täysi kalenteri. Näiden vuoksi olet väsynyt, kouluun ei tee mieli mennä ja olet vaarassa satuttaa itseäsi, jos et löydä muita keinoja olosi parantamiseen.
Ensinnäkin kodin pitäisi olla paikka, jossa voit rentoutua ja jossa sinua tuetaan. On väärin, että sinun täytyy kuunnella vanhempiesi riitelyä, kantaa harteillasi isäsi salaisuuksia ja ottaa vastaan ivallisia kommentteja. Olisikin tosi tärkeää, että he tietäisivät voinnistasi, jotta voisivat tukea sinua eivätkä (ehkä huomaamattaan) lisäisi taakkaasi.
Pystyisitkö kertomaan heille, kuinka paljon heidän riitelynsä harmittaa sinua ja myös sen, että tarvitsit syyslomalla aikaa palautumiseen? Jos kerrot olevasi ihan jaksamisesi äärirajoilla ja tarvitsevasi heiltä tukea ja sitä, että kotona voisi levätä, uskon että he osaisivat katsoa tilannetta sinun kannaltasi. Lisäksi sinun olisi hyvä kertoa isällesi, että sinusta on raskasta tietää asioita, joita hän äitisi selän takana tekee.
Vaikka on ihanaa, että ajattelet heidän jaksamistaan, niin heidän on tärkeää tietää, miten sinä voit. Aikuisina he kyllä hakevat itselleen apua ja tukea, jos sitä tarvitsevat. Heidän tehtävänään on varmistaa lastensa hyvinvointi kaikin mahdollisin keinoin.
On varmasti raskasta olla ilman kavereita. Ei luokastasi tai koulustasi löytyisi ketään toista, joka näyttäisi kaipaavan seuraa? Tai olisiko jokin porukka sellainen, johon pääsisit mukaan? Tuntuu varmasti pahalta olla yksin. Lisäksi on väärin, että sinua kiusataan koulussa. Sen täytyisi loppua välittömästi! Koulun tehtävä on turvata kaikille oppilaille turvallinen koulunkäynti. Sinullakin on oikeus käydä koulua ilman että joudut pelkäämään kiusaamista ja syrjimistä.
Opettajat eivät vain valitettavasti näe kaikkea, mitä koulussa tapahtuu. Tietävätkö he kiusaamisesta? Jos ei, niin kerro heille ja niin monelle aikuiselle, kunnes joku puuttuu siihen ja niin monta kertaa, kunnes se loppuu kokonaan. Toivon, että kiusaajasi tulevat järkiinsä ja huomaavat toimineensa rumasti sinua kohtaan.
Ja voit hyvin sanoa nettikavereille, että he voivat kertoa sinulle kyllä kuulumisiaan, mutta että viiltelystä kertominen saa sinutkin voimaan huonosti eivätkä he varmastikaan sitä halua. Sen sijaan kehota heitäkin hakemaan itselleen apua.
Tekstistäsi huokuu väsymys. Toivoisin sydämestäni, ettet jäisi nyt yksin näiden kaikkien asioiden kanssa. Olen tosi ylpeä sinusta, kun kerroit ettet ole viillellyt kesäkuun lopun jälkeen. Ethän aloita nytkään, sillä se ei poista huolia – päinvastoin lisää niitä. Tukeudu aikuisiin ja ammattilaisiin, sinun ei tarvitse missään nimessä selvitä yksin. Ei nyt eikä koskaan myöhemminkään. On todella viisasta tarkkailla omaa hyvinvointiaan ja hakea apua silloin, kun sitä tarvitsee. Varaa siis mitä pikimmiten aika koulusi terkkarille. Myös pienillä paikkakunnilla on nuorten auttaminen järjestetty ja jos kerrot vanhemmillesi, että haet apua jaksamiseen, sinun ei tarvitse salailla sitä heiltä.
Ethän jää nyt yksin. Sinä tarvitset nyt muita ihmisiä tueksesi, silloin asiat kyllä selviävät pikkuhiljaa. Ehkä voit myös pitää taukoa työnteosta siksi aikaa, kunnes voimasi palautuvat. Voit myös soittaa meille numeroon 116 111 aina, kun kaipaat juttuseuraa. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä chat joka ilta klo 17-20, jos haluat mieluummin chattailla. Palveluissamme sinun ei tarvitse kertoa nimeäsi eivätkä ne maksa sinulle mitään.
Olet tärkeä, pidäthän itsestäsi hyvää huolta!
Sinua lämmöllä ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä