Oon tällänen 12.v tyttö. mul on ihan vitusti kaikkee. mua kiusattiin koko 4lk ja sit vaihtoin koulua vitosella (oon viel vitosel). se kiusaaminen vaikutti muhun ihan hirveesti ja mä vihaan kaikkee itsestäni. mul on trust issues, yliajattelen ja ahistun melkein kaikesta. täs vitosel musta tuntuu koko ajan ulkopuoliselta ku mun luokalla kaikki on tuntenut toisensa päiväkodista :/. mua myös jätetään ulkopuolelle ihan tarkoituksella joskus ja mua pelottaa et kohta mua kiusataan taas. sit yks tyyppi koulussa on.. no, liikaa. se puhuu kaikista pahaa, ei anna minkään näköistä personal spacee, ärsyttää ja on vaa ihan liikaa. se myös valehtelee, että jes. mä en saa nukuttua yöllä ilman et mä oikeesti kuuntelen mun kuulokkeista stray kidsiä ja muita mun lempi bändejä ja laulajia, varsinkin mun comfort songs:eja 2-4h. sit mul jää yöunet lyhyeks ja en jaksa mennä kouluun. tosi kivasti pääsen tästä seuraavaan asiaan. en haluu kouluun. mun mielenterveys ei kestä sitä paskaa enää. se vaa ahdistaa ja väsyttää mua. en oikeesti jaksa enää. mulla ei oo oikein ketään kehen voisin luottaa 100%, muita kui vittu mun sänky, puhelin, kuulokkeet ja musiikki. joskus mä haluun vaa kuolla ku oon nii väsynyt henkisesti ja fyysisesti. ja ihan kuin ei ois jo valmiiksi kaikkee, mul alko just menkat. siis ekaa kertaa ikinä. nyt kun kirjotan tätä, siitä ei oo ees 24h vielä. mul on maha ihan hiton kipee ja menkatki vaa ahdistaa mua. en ois halunnu niitä vielä. en oikeesti kestä. mä vihaan itteäni ja mun elämää. toivoisin vaa et joku ois ylpee musta ku ees oon viel tääl, hymyilen vaik itkettäis ja aina kuuntelen toisia vaikka oon ite lähellä romahtaa. Mä vittu YRITÄN ja en oo silti tarpeeks. im fucking trying. mä oon extrovertti ja aika puhelias, ja vihaan sitäkin itsestäni. en uskalla edes lukee luokan edessä jotai vitun kappaletta kirjasta. mä sanon et ei haittaa vaikka oikeesti haittais ja sit itken yöllä. oikeestaan stray kids ja pari muuta bändiä, varsinkin stray kids, on yksiä ainoita syitä et oon viel tääl. ne lohduttaa ja saa mut hymyilee paskinaki aikoina. mun ei tarvi itkee yksin yöllä ku itken niiden biiseihin. oon silti näin lähellä 🤏🏻 vaa luovuttaa ja pysyy sängyn pohjalla mun loppu elämän. mä en edes tiiä miten mä saan apua tähän kaikkee. sitte viel mun perheestä ollaan tehty jo pari kertaa lastensuojelu ilmoitus, turhaan. koulu on tehny ne, poissaolojen takia. siis mun sisarusten poissaolojen takia. sossut kävi meil kylässä jo kerran ja totes et ei mitää hätää. silti niitä tehtiin viel pari kertaa sen jälkeen ja sekin ahdistaa. mun perhe ei tarvi lastensuojelun apua. mä tiiän et lastensuojelul ei oo niin paljon työntekijöit kuin ne tarttis ja niil on paljon pahempiaki asioita mitä käsitellä ku koulun turhat ilmoitukset. tuntuu et tääkin viesti on pelkkä lisä taakka, mut mul ei oo muuta vaihtoehtoa. auttakaa mua ihan oikeesti.
Hei Brownie😽,
Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne Nuortennettiin ja kertoa ajatuksistasi ja huolistasi. Voit olla ylpeä itsestäsi ❤ Elämässäsi on paljon isoja asioita meneillään ja on täysin ymmärrettävää, että tunnet olosi uupuneeksi kaiken taakan alla. Yksin ei tarvitse pärjätä ja on hienoa, että nyt etsit apua itsellesi.
Kerrot tuntevasi koulussa itsesi ulkopuoliseksi ja että kiusaaminen on jättänyt sinuun jälkensä. Lisäksi kerrot olosi ahdistuneeksi ja väsyneeksi, sekä henkisesti että fyysisesti.
On todella ymmärrettävää, että kiusaaminen sekä entisessä koulussa että nykyisessä luokassa vaikuttaa oloosi ja saa sinut ahdistumaan koulunkäynnistä. Oletko missään vaiheessa saanut apua aikuisilta kiusaamiseen ja jaksamiseesi liittyen? Jos et, mitä ajattelet siitä kertomisesta? Tärkeää olisi, että saisit aikuisia ympärillesi pitämään puoliasi ja tukemaan sinua, niin koulunkäynnin kuin oman vointisi suhteen.
Oli ihana lukea, kuinka musiikki ja oma rauha saa sinut voimaan paremmin ja tuo sinulle helpotusta ja lohtua pahan olon keskellä. Voisiko musiikkipiireistä löytyä sinulle samanhenkistä seuraa, ihmisiä, jotka arvostavat ja nauttivat samoista asioista ja jotka näkisivät sinut juuri niin upeana ja ainutlaatuisena tyyppinä joka todellisuudessa oletkin.
Kerrot, että perheestänne on tehty useita lastensuojeluilmoituksia, joka kertoo siitä, että aikuisilla on herännyt huoli sinusta ja sisaruksistasi. Jatkuvat poissaolot koulusta viestivät koulun aikuisille, että sinä ja sisaruksesi kaipaisitte ja ansaitsisitte tukea ja apua itsellenne. Kun rohkaistut kertomaan asiasta jollekin, vaikka koulussa terkkarille tai kuraattorille, on aikuisten myös helpompi auttaa teitä.
Sinä olet hyvä juuri tuollaisena. Omana ainutlaatuisena itsenäsi. Olet myös paljon enemmän kuin paha olosi ja se, mitä ajattelet luokkalaistesi sinussa näkevän. Joku päivä saat ympärillesi ihmisiä, jotka ovat onnellisia saadessaan olla lähelläsi ja ystäviäsi. Ja sinä ansaitset sen kaiken.
Jos kaipaat juttuseuraa, voit koska tahansa soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Lisäksi Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20–24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta.
Voimia kevääseen, muista että olemme puolellasi.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä