mitä tehdä kun tuntuu että en ees oo täällä? niiku oon niiin disconnected mun kehosta ja en tunne mitään oikeesti. päivät vaan kuluu ja lukuu eikä mikään tunnu miltään. joka päivä on sama päivä. en nää mitään ulospääsyä. oon niin väsyny. [Osa tekstistä poistettu]
Hei nimimerkki damnshawty,
Kiitos viestistäsi! Hienoa, että kirjoitut ajatuksiasi tänne!
Minulla herää iso huoli sinusta, kun puhut itsemurha-ajatuksista, väsymyksestä ja siitä, että mikään ei tunnu miltään. Nuo kaikki ovat sellaisia asioita, joihin sinun tulee ja sinulla on oikeus saada apua.
Haluan sinulle kuitenkin sanoa, että tuosta olosta voi päästä eroon ja kaikki voi muuttua valoisammaksi. Nyt sinusta ei välttämättä tunnu siltä, että asiat voisivat muuttua, mutta kun otat apua vastaan, niin ne muuttuvat paremmiksi.
Onko sinulla lähipiirissäsi ketään sellaista luotettavaa aikuista, kenelle voisit jutella? Jos olet koulussa, niin myös kuraattorille, koulupsykologille tai terveydenhoitajalle voit mennä puhumaan mielen päällä olevista asioista. He ovat ammattilaisia, jotka ovat tottuneet kohtaamaan nuoria, joilla on haasteita.
Joskus asioista voi olla helpompi kirjoittaa kuin puhua ääneen. Voit kokeilla myös kirjoittaa kirjeen ja näyttää sen aikuiselle.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Ethän jää yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
hei damnshawty! Olet todella rohkea, kun avaat tunteitasi julki. Se on jo iso askel, ja luen rivien välistä, että haluat apua vaikeaan oloosi. Oletko kokeillut kirjoittaa tunteitasi ylös ja vaikka sen jälkeen rypistää paperi ja heittää sen pois? Tärkeää on, että sallit itsellesi jokaisen tunteen, sinussa ei ole mitään vikaa, ja tunteita kuuluukin olla, niitä voi oppia käsittelemään – tähän puhuminen olisi ensitärkeää! pyydänkin, että otat yhteyttä aikuiseen, jonka koet itsellesi turvalliseksi, ja hän neuvoo sinua eteenpäin. Et ole yksin, muista se!
