Tuntuu kokoajan niin riittämättömältä.
Oon koko elämäni ollu se viimenen valinta kaikille, se jolla ei oo ollu kavereita ja mulle sanottu suoraan päin naamaa ettei mua haluta tänne. Mulla oli yks hyvä kaveri ala-asteella, mutta kun mentiin eri kouluihin 7-luokalle, se jäi. Olin koko ala-asteen luokan luuseri, ja jos mut joskus otettiin mukaan sain leikkiä huonoimmat roolit.
Nykyään mulla on ihan kiva kaveriporukka, ja ystäviä jotka välittää, mutta en silti saa tota kelpaamattomuuden tunnetta pois. Tuntuu että muilla on ollu säätöä monienki kanssa, ja saan kuunnella paljon muitten parisuhdedraamaa. Yks kaverikin tässä menneen 3kk aikana on antanut pakit kolmelle, ja samalla mä istun vieressä miettien miksei kukaan koskaan ihastu muhun. Miksei kukaan koskaa haluu edes tutustua muhun? mikä mussa on vikana? kaikki keihin tutustun on aina mun kavereiden kautta, ja sillonki yleensä oon vaan se kaverinkaveri, joka jää vähän taka-alalle. Oon pitkän prosessin jälkeen saanut kerättyä takasin jonkinnäköstä itsetuntoa, mutta toi tunne etten kelpaa kellekkään on aina läsnä. En tiedä mitä mun pitäis tehä että herättäisin muitten mielenkiinnon. Tarvisin jotain vinkkejä, tai edes vertaistukea.
Hei sinä ihana! Kiitos kun kirjoitit meille ja avasit ajatuksiasi riittämättömyyden tunteesta. Viestiäsi lukiessani huomasin, että osaat tunnistaa ja kuvata tunteitasi taitavasti, ja ehkä se onkin ollut yksi tekijä siinä, että olet saanut jollain tavoin vahvistettua itsetuntoasi pitkän prosessin myötä. Helppoa se ei ole varmasti ollut, olet tehnyt tosi hienoa työtä itsesi kanssa!
Tuo riittämättömyyden tunne on varmasti raskas kantaa ja se saattaa salakavalasti luikerrella monelle elämän eri osa-alueelle. Viestissäsi pohdit sitä, miksei kukaan ole ihastunut sinuun. Tässä vaiheessa en voi olla tuomatta esille ajatustani siitä, että on hyvinkin mahdollista, että sinuun on ihastuttu, mutta vastapuoli ei ehkä ole rohjennut viedä asiaa sen pidemmälle. Ehkä itsekin olet joskus kokenut jonkun toisen viehättävänä, mutta et ole sitä hänelle kuitenkaan tuonut esille? Näin on hyvin saattanut käydä myös toisin päin. Ymmärrän kuitenkin myös sen, että kavereiden parisuhdekuvioiden kuuntelu tuntuu turhauttavalta ja herättää huolta siitä, pääseekö itse kokemaan samaa. Uskoisin, että tosi moni nuori miettii samoja asioita.
Viestistä nousi myös todella paljon sellaisia vahvuuksia, joita minua ilahdutti lukea. Raskaiden ala-asteen kokemusten jälkeen olet löytänyt ympärillesi kivan kaveriporukan ja ystäviä, jotka välittävät sinusta. Onko niin, että kaikki ystäväsi ovat enemmän tai vähemmän seurustelukuvioissa vai löytyykö porukasta sellaista kaveria, jonka kanssa voisi jakaa ajatuksia tämänhetkisestä tilanteesta ja sinkkuna olosta? Monesti se saattaa huojentaa jakaa fiiliksiään sellaisen ihmisen kanssa, joka ehkä käy jotain saman tapaista läpi kuin itse.
Se on hirmu klisheistä mutta myös totta, että se, miten koemme itsemme, heijastuu muuhun maailmaan ja toisiin ihmisiin. Siinäkin mielessä haluaisin rohkaista sinua jatkamaan tärkeää prosessia, jonka myötä olet pystynyt vahvistamaan omaa itsetuntoasi. Uskon ja voisin jopa sanoa että tiedän sen kannattavan! Ehkä sitä kautta voisi päästä myös lähemmäs sitä ajatusta, ettei välttämättä tarvitsekaan odottaa, että joku kiinnostuu minusta, vaan yhtä lailla itse voin lähestyä kiinnostavaksi kokemaani ihmistä ja katsoa uteliaana, mitä tapahtuu. Helppoa se ei ole, tiedän sen.
Toivon sinulle paljon hymyjä ja hyvää mieltä kevääseen ja tulevaan kesään. Vaikutat ihanalta ihmiseltä ja ansaitset todellakin rinnallesi yhtä ihania ihmisiä. Muistathan, että jos haluat jatkaa asian pohtimista, voit soittaa, chatata tai kirjoittaa meille. Tarkemmat ohjeet löydät tästä linkistä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä