Mä en oo oikein tyytyväinen itteeni. Mua vähän kiusataan koulussa mut esim en haluu myöntää sitä esim mua on. sanottu pörröpääksi ja joo myönnän kyllä mulla on paksut hiukset ja ne on joskus pörröset. Ei siinä mitään mutta mun kaveritkin sanoo välillä ku tuun kouluun ja mun hiukset on auki niin että mitä sun hiuksille on tapahtunut tai et ootko nukkunut pommiin. Ku vaihdoin koulua 2 luokalla meillä oli yks korvaamaton kaveri porukka mut ku lähin niin kaikki hajos käsiin musta tuntuu et se on mun syytä siitä on jo melkein 4 vuotta mutta joskuskin vielä itken sitä. Mul on paljon ahdistusta ja paineita koulusta koska pelkään tuottavani pettymyksen itselleni
Harmi kuulla. :(
Kannattaa mennä juttelemaan jollekkin. :)
Ja tuon kaveriporukan hajoaminen ei ole sun syytä! Älä syytä ittees!
-tsemppii<3
Moikka,
Kiva, kun uskalsit laittaa tänne viestiä. Ensinnäkin haluaisin muistuttaa sua siitä, että mitään sellaista ei tarvitse kuunnella tai sietää, joka ei tunnu itsestä hyvältä tai joka tuntuu kiusaamiselta. Jos sun kavereiden tai muiden luokkatovereiden kommentit tuntuu susta ikävältä, sun kannattaa ehdottomasti ystävällisesti huomauttaa asiasta heille, koska voi hyvin olla, ettei he vaan ymmärrä minkälainen vaikutus heidän kommenteillaan saattaa olla.
Sun ei myöskään pidä syyttää itseäsi siitä, että teidän kaveriporukka on hajonnut silloin muutama vuosi sitten. Koulun vaihtaminen ala-asteella on harvoin kenenkään oma valinta, ja se, että kaveriporukka ei ehkä sen myötä ole pysynyt kasassa ei missään nimessä ole sun syytä. Vaikka edelleenkin joskus harmittaa että niin on päässyt käymään, voin vakuuttaa, että sä vielä tulet löytämään uuden yhtä kivan, ellet jopa paremman, kaveriporukan jonka kanssa tykkäät viettää aikaa ja joka tukee sua juuri silloin, kun tunnet ettet ole tyytyväinen itseesi <3
Kouluun liittyvistä paineista ja ahdistuksesta voin sanoa vielä sen verran, että kannattaa aina kertoa asiasta jollekin aikuiselle. Varsinkin vanhemmat ovat tärkeä tuki silloin, kun tuntuu että ei ole tarpeeksi hyvä tai läksyjä ja kokeita on liikaa. Yleisesti ottaen on tärkeintä muistaa, ettei itselleen saa olla liian ankara, ja että parhaansa tekeminen riittää aina!
Terkuin,
Erika, verkk@ri :)
