Eli tota kerron nyt eka siit minkä mainitsin otsikos. En pysty vaa kertomaa niitä. Mulla on sellanen olo et jos kerron yhen yksityiskohdan mun elämästäni niin kaikki alkais pilkkaamaan mua. Haluun et mut nähään vaan ihmisenä. En osaa eläytyä kunnolla. Mä en voi puhuu enkä pitää katsekontaktii. Mulla on muutama sellanen juttu mihin oon suuper kiinnostunu ja en haluu irrottaa niistä sillee yk yk. Välillä en vaan pysty puhumaan. Se ois ku sanat loppuis kesken. Kaikki on mun mielestä sekasin ja huonosti. Mä en tiiä et mitä tunnetta koen, yleensä en tunne mitään. Olo ois kun tyhjä. Mulla on aina ollu sellanen olo. Mun tunteet mitä en ees tunnista mutta oletan et on nii suru, stressi, tyhjyys, pelko ja muuta. En tunnista muiden tunteita. Oon omasta mielestä niinsanottu ”people pleaser”. [Osa tekstistä poistettu]. Sen lisäks mul on huono olo. Tarviin apuu tän kans ja onks nää jotai oireit jostaki?
Hei miks mä oon täällä
Kiitos viestistäsi.
Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi
aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa”
-keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla
keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos asiasi on kiireellinen, suosittelemme olemaan yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111)
tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/. Voit myös kirjoittaa
anonyymisti Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Juu, aika sama juttu mul. Tsemppii!!
