Mulla on epäilty masennusta[osa tekstistä poistettu]. Keskittyminen on nykyään yhtä hankalaa kuin yhdellä jalalla juokseminen. Oon käyny psykologilla jonkin verran, mutta enää en tunnu siitä saavan mitään irti. Minulla oli lääkäri käynti paripäivää sitten ja hän sanoi että pelkkien psykologikäyntien ja unihormoonin syömisen pitäisi auttaa. Hän kysyi mitä mieltä minä olen,.mutta en uskaltanut sanoa että tarvitsen omastamielestäni enemmän kuin vain psykologi käyntejä, koska äitini oli mukana ja en halua hänelle pahaa mieltä. [osa tekstistä poistettu]. Tästäkään en uskaltanut mainita äitini ollessa läsnä.
Olen jo aika peloissani ja epätoivoinen. En tiedä mitä tehdä! Toivoisin pikaista vastausta…
Heippa,
ymmärrän, että äidin läsnä ollessa ei pysty puhumaan yhtä avoimesti. Erittäin tärkeää olisi kuitenkin se, että aikuiset, jotka haluavat ja voivat sinua auttaa ja yhdessä pohtia, miten sinua voisi auttaa paremmin, tietäisivät kokemuksestasi. Muutenhan he luulevat, että kaikki on ok ja näillä jatketaan. Ihanasti ajattelet äitisi tunteita, MUTTA äidillesikin on tärkeintä, että Sinä alkaisit voimaan paremmin ja saisit parhaan mahdollisen avun. On hienoa, että hän on hakenut sinulle apua/tukee sinua siinä. Eli älä tässä asiassa yhtään mieti, tuleeko äidillesi paha mieli. Ehkä helpommin sanottu, kuin tehty, mutta…
Olisiko sinun mahdollista kertoa seuraavalla psykologikäynnillä näistä asioista? Voisitko kertoa hänelle, ettet enää koe hänen kanssa juttelemisen auttavan ja et uskaltanut äitisi läsnä ollessa sanoa suoraan kaikkea? Ehkä hän voisi järjestää sinulle lääkärin tapaamisen kahden kesken TAI välittää tiedon lääkärille?
Itsesi satuttaminen on vakava asia, johon sinun tulisi saada mahdollisimman paljon ja pikaisesti apua. Myös äitisi ennemmin tietää asioiden oikean laidan, jolloin voi hakea sinulle riittävästi apua, kuin että sinä sinnittelet häntä säästelläksesi ja voit entistä huonommin.
Tsemppiä sinulle!! Jos koet vaikeaksi sanoa asioita ääneen, niin muista, että voit myös kirjoittaa kirjeeseen asiat tai käyttää avuksi Huoli puheeksi -lomaketta: http://www.mll.fi/huolipuheeksi .
Tiedän tuon tunteen, olen itsekkin hakenut apua, mutta avun antajat eivät aina näe ihmisen tarpeita päältä päin, koska lääkärit ja psykologitkin ovat vain ihmisiä. Asioista kannattaa sanoa suoraan. Olen itse huomannut että asiat järjestyy ja että niihin saa apua kunhan vain rohkeasti sanoo miten asiat itse kokee. Sinä itse tunnet itsesi paremmin kuin kukaan muu. Voimia, yritä olla vahva ja sano suoraan niille miten asiat ovat
