Mietin itsekseni onko minulla kaikki hyvin.yleensä hymyilen ja puhun äidilleni ja iskällle jotka asuvat vielä samassa talossa ja ovat hyvissä väleissä. Olen sosiaalinen enkä kiusaa ketään. mutta joskus mietin mitä jos kaikki eivät olisi hyvin? Mutta joskus tulee tunteita että masentaa eikä jaksaisi hymyillä mutta juuri silloin kukaan ei huomaa sinua koska olet omassa huoneessa, kun äiskä tulee sanomaaan hyvää yötä valot on jo sammutettu ja kun hän lähtee pois valot laitetaan päälle. Silloin mietitäään mitä tekisin, mikään ei ole hyvin mutta ei niin huonostikkaan miten voisi olla.
Eli minulla on usein sellainen olo että mikään ei olisi hyvin. Ihastus ei soittele tai lähetä viestii, kun minulla on paha olo minua ei kiinnosta enkä ukalla puhua siitä kellekkään. (enkä muutenkaan uskalla puhua mistään tärkestä äitille) Eikä sitä pahaa oloa huomaa kukaan! en paljoa puhu enkä mainosta kellekkään. Koulussa sujuu paljon paremmin kuin kotona koska ihmiset huomioivat ja ovat kivoja, paha olo häviää välillä. Tämä ei ole mitään sen vakavampaa mutta kiitos jos jaksoit lukea enkä todellakaan kaipaa kommentteja aha, kinosti tai jotain sellast. Sitten sinun ei tarvitse kommentoida! Kiitos kun sain purkaa osan pahasta olostani pois.
Moikka!
Hienoa että pystyit ilmaisemaan tunteitasi. Usein jo kirjoittaminen saattaa helpottaa oloa huomattavasti.
Kaikilla on joskus huonoja päiviä, päiviä jolloin ei yhtään huvittaisi hymyillä, mutta silti ehkä pakottaa itsensä siihen. Sulla on oikeus sun omaan oloon eikä kuka sitä voi vähätellä. Jos susta tuntuu että masentuneisuus ja huono olo huolestuttaa sua, että sellasia oloja ja päiviä on liian paljon, ettei mikään ole hyvin, sun olis ihan hyvä siitä puhua.
Vaikka kaikki olisi päälle päin oikeestaan hyvin, voi olo silti olla huono. Sille voi olla monta syytä, siks olisikin tärkeetä että voisit tästä olosta jollekkin puhua, koska yksin on tosi vaikea jaksaa. Kyse on aina sun olosta, ja sä itse määrittelet sen että onko sulla hyvä olo vai huono. Ja huonon olon kanssa sun ei tosiaan tarvitse yksin sinnitellä. Ei omasta olosta puhuminen ole mitenkään mainostamista. Sulla on oikeus ilmasta sun tunteita ja saada tukea omaan oloosi. Jos äitille puhuminen tuntuu hanklalta niin koulussa on henkilöitä joiden juttusille voi mennä, esim. kuraattori ja terveydenhoitaja. Heillä on vaitiolovelvollisuus.
Tsemppiä, rohkeesti vaan juttelemaan jonkun aikuisen kanssa!
/Ditte
Tuo on tuttua minullekin, ja samoin monelle muulle, uskoisin. Itsekin olen pyöritellyt tuontyyppisiä asioita paljon mielessäni juuri iltaisin, päivät ovat olleet helpompia. En usko että siinä on mitään sen kummempaa, eihän kaikki voi olla aina kukkasilla tanssimista, muutenhan siihen tuntuisi. Itsellä asiaan on auttanut mm. se, että olen aina nukkumaan mennessä ajatellut kaikkia päivän aikana tapahtuneita hyviä asioita ja edes yrittänyt olla onnellinen niistä. Aamuisin olen toistellut että tulevasta päivästä tulee hyvä, ja en ole yrittänyt peittää tunteitani. Tällä tarkoitan sitä, että nauran kun naurattaa ja itken kun itkettää. Se auttaa oikeasti, kun voi purkaa tunteitaan, vaikka sitten yksin.
Kerro myös tilanteestasi jollekulle, jos sinusta tuntuu sille. Se on mielestäni paras keino masentuneet mielen parantamiseen!
