En tiedä, mitä tähän pitäis kirjoittaa.
En oo varma, mitä mun pitäisi tehdä.
Juttu on niin, että kaikki asiat menee nyt tosi huonosti. Oon tosi syvällä syömishäiriössä ja mulla on koko ajan itsetuhoisia ajatuksia, mutta mä en halua kertoa niistä mun vanhemmille, saati sitten muille ihmisille, koska musta tuntuu, että se pilaa muiden loppuloman ja kaikki meidän suunnitelmat.
Luulen, että on parempi vain sinnitellä, kunnes joku huomaa miten paha mun on olla, mut mä tiedän, etten selviä tästä. Mulle on myös ihan selvää, etten tule todennäkösesti näkemään mun 17. syntymäpäivää. Tuntuu, että oon vaan taakka, jos avaan mun suun.
Hei!
Hyvä, että kirjoitit. Viestisi sai minut huolestumaan. Pyydän sinua ajattelemaan tilannetta vanhempiesi kannalta ja sitä, mitä te kaikki ajattelette siitä tulevaisuudessa, vaikka kolmen vuoden päästä. Jos oma lapsesi voisi huonosti, haluaisitko, että hän sinnittelisi pitääkseen sinut hyvällä tuulella vai haluaisitko tietää ja auttaa häntä kaikin mahdollisin keinoin?
Tai jos pelkäät tekeväsi itsellesi jotain, mitä mahdat ajatella tästä hetkestä vaikka kolmen vuoden päästä, kun olet saanut apua ja voit taas hyvin? Silloin et ehkä sure menetettyä kesäreissuja, eikö?
On siis kaikkein tärkeintä, että kerroit, että voit nyt tosi huonosti ja tarvitset apua. Uusia reissuja ja kivoja kesäjuttuja tulee kyllä paljon tulevina kesinä tai ehkä jotain niistä voi siirtää syksyn kauniisiin viikonloppuihin. Sinun hyvinvointisi on tärkeää, sinä olet tärkeä. Olet ainoa laatuaan ja vanhemmillesi sekä muille läheisillesi äärettömän rakas eikä kukaan halua, että kärsit ja voit huonosti.
Kerro siis mahdollisimman pian, jo tänään, että voit nyt tosi huonosti. Läheisillesi voi tulla asiasta monenlaisia tunteita ja he voivat olla pettyneitä siihen, etteivät huomanneet pahaa oloasi. Mutta yhtä kaikki heillekin on varmasti tosi tärkeää saada sinulle apua nyt heti.
Kaikki kääntyy vielä hyväksi, usko vaan. Kun saat hyvää apua, alat taas voida hyvin ja nauttia elämästäsi.
Mekin olemme täällä joka päivä, myös nyt kesällä, jos haluat joku päivä jutella tästä tai mistä tahansa muusta asiasta. Numeromme on 116 111 eikä puhelu maksa sinulle mitään. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä joka ilta klo 17-20 chat sekä vielä kirjepalvelu, johon voit kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa, mikäli siellä vain on tilaa. (Kesällä kirjepalvelu voi olla vähän ruuhkaisa.) Ethän jää yksin!
Sinua ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
yritän päästä osastohoitoon ensi viikon alussa. onko mun mahdollista päästä sinne, vaikka olen normaalipainon ja alipainon rajalla?
Hei!
Osastohoidosta päättää aina sinua hoitava taho eikä se riipu painosta, vaan siitä psyykkisestä tilasta, jossa olet. Poikkeuksena tietenkin sellaiset tilanteet, joissa elimistölle on saatava ravintoa, jottei tapahdu mitään peruuttamatonta.
Kehotan sinua siis rehellisesti kertomaan voinnistasi ja myös siitä, jos olet huolissasi itsestäsi tai jos sinua pelottaa olla kotona avohoidon varassa. Toivottavasti saat pian apua!
Ja muistathan, että jos olo viikonlopun aikana huononee merkittävästi etkä usko, että pärjäät, niin voit aina soittaa hätänumeroon tai mennä päivystykseen.
Paljon tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi!
Tuo tunne että on taakka lienee niitä syitä miksi on huono olo. Ole rohkea ja auta meitä auttamaan itseäsi. Olet jo menossa hakemaan osastolta apua ja se on hieno asia. Valitettavasti asiat siellä ovat paikkakunnasta riippuen joskus tuskallisen hitaita.
Tästä tulee olo ettei kukaan välitä tai että ihmiset haluavat taakasta eroon. Älä anna näiden ajatusten tuntua liian tosilta ja kannattaa ihan vaikka sanoa ääneen että ”minusta välitetään vaikka se ei tunnu sitten yhtään siltä.”
Tiedän että pyydän paljon kun pyydän luottamaan ja tukeutumaan toiseen sillä hetkellä kun on heikkona. Se kuitenkin auttaa ja sinullakin on oikeus olla onnellinen. Olen käynyt tuon vaiheen itsekin läpi ja olihan se ihan kieltämättä kamalan tuntuista. Onneksi sitä ei oikeasti ole pakko hoitaa yksin.
Kiitos vastauksista ja tuesta ❤️