Heips! Oon siis tällänen nuori tyttö, en nyt halua kertoa mun ikää. En tiedä mitä teen, kun kotona ei enää oo turvallinen olo. Mun iskä on pelottava. Se pelaa videopelejä, jonka takia sillä ei ikinä oo aikaa mulle tai mun sisaruksille. Oon yrittäny ymmärtää, koska se käy kuitenki töissä ja se voi olla väsyny, mutta kun sillä ei KOSKAAN oo meille aikaa:( kaiken lisäks se huutaa ja määräilee mitä pitää tehdä. Joskus se saattaa kans olla väkivaltanen. Jos äiti ei oo kotona, mä oon se joka joutuu huolehtimaan mun pienistä sisaruksista. Mun iskä kans kiroilee, enkä jaksa kuunnella sitä. Pelkään monesti, että meidän naapurit kuulee kaiken. Sitte jos mun iskä haukkuu tai huutaa mun sisaruksille, joudun aina nousta sitä vastaan ja sitte saan kaiken sen pahan mun niskaan. Oon muutenki erilainen, ku muut mun sisarukset, jonka takia mua on helppo arvostella. Joskus iltaisin saatan itkee monta tuntia, kun mietin et mikä mussa oikein on vikana. Mut sitte isällä on sellanen toinen puoli, et jos se on ollu meille ilkee, nii kohta se ostaa jo jotain herkkuja, joilla yrittää saada anteeks sen teot. Oon miettiny monesti et voisin vaan karata pois ja vetää iskän kaa välit poikki. Oon niin väsyny ja itsetunto on niin huono ettei ees kannata yrittää saada sitä parannettua. Eihän mun vanhemmat tietenkää älyä, että se on niiden syytä, kun ne mua arvostelee (pääosin iskä, mut joskus kans äiti). En uskalla kertoa mun kavereille, koska niiden elämä on niin täydellistä. Anteeks pitkä teksti ja tiiän et voin kuulostaa säälittävälle, mut en vaan enää jaksa ja oon niin väsyny kaikkeen:( kiitos kuitenki jos joku jaksais lukea<3
Hei,
Kiitos viestistäsi ja siitä, kuinka rohkeasti kerroit tilanteestasi!
Kodin kuuluisi olla paikka, jossa voi kokea olevansa turvassa ja on todella surullista kuulla, että sinä et koe näin. Kurjaa, että isälläsi ei ole aikaa sinulle ja sisaruksillesi. Isäsi huutaminen ja määräileminen kuulostaa ikävältä sinua kohtaan. Väkivalta on aina sellainen asia, joka ei ole missään nimessä sallittua ja siihen tulisi puuttua! Ei ole myöskään oikein, että sinun vastuullasi on huolehtia pienemmistä sisaruksistasi. Isäsi käytös ei ole reilua ja oikeaa sinua kohtaan. Kerroit, että joskus myös äitisi arvostelee sinua. Tunnistat hienosti sen, että isäsi mahdollisesti yrittää hyvitellä tekojaan ostamalla esimerkiksi karkkia.
Kuulostaa siltä, että perheesi hyötyisi ulkopuolisesta avusta. Olisi tärkeää, että vanhempasi saisivat tukea siihen, että he pystyisivät olemaan turvallisia ja luotettavia vanhempia sinulla ja sisaruksillesi.
Koulussa voit kertoa tilanteestasi esimerkiksi opettajalle, kuraattorille tai terveydenhoitajalle. He ovat tottuneet työssään kohtaamaan monenlaisia perhetilanteita ja he varmasti osaisivat olla sinun tukenasi. Heillä on myös vaitiolovelvollisuus, joten ulkopuoliset eivät saa tietää sinun asioistasi. He voivat olla sinun kanssasi tai sinun puolestasi yhteydessä lastensuojeluun. Lastensuojelun tehtävänä on olla lasten tukena vaikeissa tilanteissa sekä lastensuojelun työntekijät pystyvät miettimään, millaisesta avusta perheesi hyötyisi parhaiten.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Muista, että olet tärkeä ja arvokas! Ethän jää yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
moi! oon nuori tyttö joka on ollut samassa tilanteessa kun sä. Mun tilanne eteni siten että kerroin koulussa terveydenhoitajalle, joka ohjas mut kuraattorille puhumaan. Pian mut ohjattiin lasten psykiatrille jossa mun tilannetta alettiin selvittämään. Meille tuliperhetyöntekijöitä jne, sit kerroin sossuille siit et ahistaa olla kotona ja kaikki nää asiat ja nyt oon sijotukses :)