Kaikki on ihan mahdotonta. En tiedä enää mistä nautin elämässä. Kaikki tuntuu merkityksettömältä. En ole juuri aikaisemmin kiinnittänyt suurempaa huomiota vartalooni, mutta nyt se häiritsee ja kärsin joka kerta kun näen itseni peilistä. Tuntuu, että maailma pyörisi ihmisten ulkonäön ympärillä. En saa nukuttua kunnolla yöllä kun päässä pyörii kaikki asiat enkä osaa renoutua. [osa tekstistä poistettu] Tunnen itseni ala-arvoiseksi ja turhaksi. Vihaan itseäni. Tiedän olevani erilainen kun katselen muita ja kuuntelen heidän keskusteluaan. En tiedä olenko sinut sukupuoleni kanssa. [osa tekstistä poistettu], mutta ei se masentunutta tilaa ole pois vienyt. Välillä kuulen ääniä ja tulen harhaluuloiseksi. En tiedä kuuluuko kaikki tämä vaan johonkin nuoruuden ”myllerrykseen” . En uskalla puhua tunteistani kenellekkään. Jos puhuisin ystävälle, tuntisin olevani taakaksi hänelle ja hän tulisi huolestuneeksi minun puolestani. En halua puhua vanhemmilleni, koska he saavat minun itsetuntoni koko ajan alaspäin tajuamattaan. En osaa puhua tuntemattomalle lääkärille tai terveydenhoitajalle. Olen tottunut esittämään olevani kunnossa. Olen umpikujassa, minulla on useita ongelmia mutta en osaa puhua niistä.
Hei,
kirjoittamasi viestin perusteella kyse on muustakin, kuin nuoruuden tavanomaisesta myllerryksestä. Univaikeudet, syömiseen liittyvät pulmat ja synkät ajatukset itsestäsi kuulostavat huolestuttavilta ja sellaisilta asioilta, joihin sinun tulisi saada apua. Ei noita kaikkia isoja asioita tarvitse yksin kantaa. Nyt pitäisikin keksiä, miten uskaltaisit kertoa jollekin aikuiselle huolistasi.
Olet ollut supervahva, kun olet lopettanut kertomasi vahingollisen tavan! Toivon, että pysyt sen suhteen edelleen vahvana. Olet kaikkea muuta, kuin turha tai ala-arvoinen ja onkin surullista, että sinusta tuntuu siltä. Erilaisuus on rikkaus, mutta ymmärrän, että nuoruudessa sitä ei välttämättä osaa ajatella siten, kuten nyt aikuisuudessa. Mitä itse arvostat ihmisissä? Arvostatko sitä, että heillä on oma tyylinsä, joille ovat uskollisia, vaikka se poikkeaisikin massasta? Vai arvostatko sitä, että pukeutuu ja käyttäytyy samalla tavalla, kuin kaikki muutkin, ettei erottuisi? Jälkimmäisenä on varmasti monella tapaa helpompi olla, mutta eikö tärkeämpää ole kuitenkin olla uskollinen itselleen ja tehdä ja toteuttaa asioita, jotka oikeasti kokee mielenkiintoisiksi ja itselle sopiviksi?
Ja jos ei vielä tiedä, mikä on itselle hyvä ja sopiva, niin sitä on aikaa tunnustella ja pohtia. Mihinkään ei ole kiire. Omassa mielessäsi sinun ei tarvitse laittaa itseäsi mihinkään tiettyyn lokeroon millään elämäsi saralla. On paljon ihmisiä, jotka eivät ole varmoja esimerkiksi sukupuolen kokemuksestaan. Voi olla, ettei siihen koskaan tule täydellistä selkeyttä (siis että tuntisi olevansa nainen tai mies) ja sekin on täysin ok. Sukupuolella kun ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka ihminen on. Muun muassa Transtukipisteen sivuilta löytyy hyvää tietoa ja pohdintaa sukupuolesta.
Uskon, että moni muukin kokee maailman hyvin ulkonäkökeskeiseksi. Kaikilta ulkonäköön liittyviltä asioilta ympärillämme on vaikea sulkea silmänsä ja korvansa. Sitä on opittava suodattamaan ja myös kapinoida vastaan olemalla ylpeästi oma itsensä, vaikka ei näyttäisikään siltä, miltä mainosten mallit tai pukeutuisi, kuten suurin osa koulun tytöistä tai pojista. Kauneutta on monenlaista ja se ei edes rajoitu pelkkään ulkonäköön. Tietysti tärkeintä on kuitenkin oma tunne itsestä ja se, että pystyisi hyväksymään ja rakastamaan itseään sellaisena, kuin on. Se voi vaatia aikaa, mutta sitä kohti kannattaa pyrkiä. Silloin, kun mieleesi tulee alemmuuden ja itsevihan tunteita, niin yritä pysäyttää ne ajatukset vaikka väkisin ja käännä ajatuksesi niihin asioihin, mitkä ovat sinussa hyvää. Jokaisessa on jotain hyvää ja voit vaikka kirjoittaa niitä ylös ja palata aina sen listan äärelle. Tai kysy läheisiltäsi apua hyvien puoliesi etsimiseen!
Mutta siihen avun hakemiseen: miltä sinusta tuntuisi ensin aloittaa puhuminen nimettömänä ja kasvottomana jonkun aikuisen kanssa? Joko puhelimen tai netin välityksellä. Siihen on useita vaihtoehtoja ja ainakin kahta niistä voin varmuudella suositella: Lasten ja nuorten puhelin 116 111 ja/tai Nuortennetin chat ma-to klo 17-20. Palveluissa saattaa olla ruuhkaa välillä, mutta kannattaa vaan sinnikkäästi jaksaa päästä juttelemaan. Numerosi tai se, mistä kirjoitat, eivät näy ja palvelut ovat sinulle täysin nimettömiä ja luottamuksellisia. Voit ensin soittaa vaikka vaan hiljaisen puhelun ja kerätä rohkeutta juttelemiseen!
Paljon tsemppiä sulle!!