Musta tuntuu että mulla ei oo missään hyvä olla. Kotona mun pikkuveli haukkuu mua lähes aina kun näkee mut, se on alkanu myös lyömään ja potkimaan. Äiti taas huutaa paljon vähättelee kaikkea mitä teen. Isi on alkanut juomaan enemmän sen jälkeen kun jäi työttömäks se huutaa kans. Tuntuu et jokainen vaan haukkuu ja vähättelee Mua. Yks päivä kuuntelin musiikkia kännykästä. Isi ei tykänny siitä ja yritti ottaa kännykän pois. Yritin estää mut sit se otti mun kädestä kiinni niin että sattu repi sen kännykän irti mun kädestä vei sen mun huoneeseen ja heitti sen lattialle. Mä alan pikkuhiljaa pelätä sitä. Koulussa mun luokalla on vain yks mun kaveri ja sekin on alkanu haukkuun mua ”läpällä” ja se myös tönii mua. Välillä oon osunu sen takii johonkin terävään ja saanu haavoja. Mulla ei oo oikeen ketään kenelle mä kertoisin. Kaiken lisäks mä oon tosi epävarma ittestäni enkä mä oikee uskalla sanoo paljon vastaan kenellekkään. Mä oon oikeesti alkanu jo melkee pelkään ihmisiä ja mun luottamus niihin on ihan nollassa. Musta tuntuu että mä oon jopa iyse itseni vihollinen jollakin tasolla. Jos totta puhutaan niin mä en enää tiiä kuka mä oon tai mikä musta on tulossa. Mut mä tunnen vihaa ja sääliä mun omaa peilikuvaa kohtaan. Mä en vaa jaksais enää elää. [osa tekstistä poistettu] Oon siis kohta 15 vuotta
Hei,
on tosi ikävä kuulla, että sekä kotona että koulussa joudut olemaan aika kovilla. Tuo väkivalta veljesi taholta on oikeasti vakava juttu ja jos se vieläpä toistuu monta kertaa viikossa. En tiedä, toimisiko se, jos kertoisit veljellesi (tai ehkä olet jo kertonutkin), miten pahalta sinusta tuntuu kuulla haukkuja ja tulla lyödyksi hänen taholta? Entä olisiko tämä asia, johon vanhempien puuttuminen auttaisi? Vai koetko, etteivät vanhemmat jaksa puuttua, kun kuulostaa, että heilläkin saattaa olla paljon murheita? Silti – on vanhempien tehtävä puuttua sisarusten väleihin silloin, jos sisarukset eivät itse saa asioita selviteltyä/jos toinen osapuoli ei vaan lopeta kiusaamista.
Oletko huomannut, että isäsi käytös on pelottavaa tai kovin erilaista juuri silloin, kun hän on juonut? On tosi epämukavaa olla juopuneen vanhemman seurassa ja etenkin, jos se saa aikuisen toimimaan aggressiivisesti. Millaiset välit sinulla on isääsi silloin, kun hän ei juo ja/tai on paremmalla tuulella? Mietin, että pystyisitkö sanomaan isällesi, että sinusta tuntuu pelottavalta/pahalta, kun/että hän juo? Asian voisi tuoda esiin silloin, kun hän ei ole humalassa. Voisiko olla, että asia kiristää myös äitisi hermoja? Se ei silti oikeuta purkamaan sitä sinuun, ei missään nimessä, mutta yritän tällä vain viestittää sitä, että äitisi kiukunpuuskat ja vähättelyt eivät ole sinun huonouttasi. Entä miten sitten äitisi kanssa keskusteleminen paremmalla hetkellä?
Kaverisi käytös ei kuulosta… no, lainkaan kaverilliselta. Oletko kysynyt häneltä suoraan, että hei miksi sä tönit mua? Tai jos tokaisisit seuraavan kerran hänen haukkuessa sinua ”läpällä”, että hei sun mielestä läppä tai ei, niin ei tunnu musta kivalta, joten voisitko lopettaa? Jos kokeilisit ottaa jämäkämmän linjan, koska sinulla on oikeus pitää omat puolesi. Voihan olla, että kaverisi ei oikeasti tajua, miten tyhmää hänen käytöksensä on ja tulee mieleen, että purkaako hän jotain omaa pahaa mieltään sinuun.. Joka tapauksessa sinun ei tarvitse moista sietää!
Mitä jos yrittäisit alkaa keskittyä positiivisiin piirteisiisi ja taitoihisi? Ottaisit oikein asiaksi alkaa kehua itseäsi ja tietoisesti miettisit joka päivä, vaikka sen peilin edessä, että mitäs kaikkea hyvää minussa on tänään ollut ja missä olen tänään onnistunut. Ne voivat olla tosi pieniäkin juttuja. Ajatuksena on positiivisen löytäminen itsestä ja itsensä tsemppaaninen lannistamisen sijasta. Meistä jokainen tuppaa helposti puhumaan itselleen negatiiviseen sävyyn. Jos mietit sitä kaveria, joka puhuu sinulle ikävästi, niin siitähän tulee tosi kurja mieli. Eli kaverilta toivoisi sitä positiivista palautetta ja arvostavaa kohtelua. Jos ajattelet, että olisitkin itse se itsesi paras kaveri, niin eikö olisi toivottavaa, että parhaana kaverinasi, kohtelisit itseäsi hyvin? Kannattaa miettiä asiaa.
Olet tehnyt hurjan hyvin, kun pääsit huonosta tavasta eroon! Älä sorru siihen uudestaan, vaan mieti näitä muita keinoja, joilla voisit kohentaa oloasi ja tilannetta sekä kotona että koulussa kaverin kanssa. Mieti myös, mistä asioista ja tekemisistä saat hyvää mieltä? Olet arvokas ja fiksu nuori, jolla ei ole mitään kiirettä tietää, mikä sinusta on tulossa. Olet oma hyvä itsesi ja saat rauhassa pohdiskella, kulkea ja löytää oman polkusi. Elämässä ei tarvitse asettua mihinkään muottiin tai olla varma, vaan koko ajan saa kehittyä ja kasvaa, mitä edemmäs elämä kantaa.
Jos olosi ei helpota ja kaipaat enemmän tukea, kannustan sinua edes harkitsemaan jollekin aikuiselle puhumista esimerkiksi koulussa. Esimerkiksi koulukuraattori on aikuinen, joka voi auttaa myös kotiin liittyvissä huolissa. Tai soita meidän Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Siellä voit jutella nimettömänä, maksutta ja luottamuksella aikuisen kanssa.
Mahdollisimman hyvää syksyä ja jaksamista!
Kun sanoit ett oot alkanu pelätä sun isää, on melkein sama juttu kun mulla, mäkin pelkään mun isää koska tuntuu joka kerta kun se huutaa mulle, ett se löis mua, vaikka se ei tee niin. Mun mielestä on ihan tyhmää pelätä jotain lähimmäistään, mut minkäs sille teet jos jokin on iin pelottava. Mulla on koulus vaan 1 aito ja hyvä kamu, ja se kuuntelee ja autaa pahoissa paikoissa. Jos sun kamu alkaa tönimään sua, ni voi alkaa helposti tumtumaan siltä, kuin ei olis yhtään kamui, mut koita kattoo ympärilles, kyl sä viel löydät jonkun TODELLA hyvän ystävän :) Muakin on kiusattu jo aikalailla, miltein jokapäivä ja [osa tekstistä poistettu] jälkeen ppäinki oon ajattellu ett haluun täält pois. mut sitte on tullu mielee ett tuottaisin vaa mielipahaa muillekkin. Mut pääsisin vihdoin pahasta pois. Pärjäile! :) T: 12.v. tyttö