Mä pääsin vihdoin lukioon tän vuoden yhteishaussa, ja halusin sinne niin paljon kun en viime vuonna päässyt. Oon oikeesti, tosi onnellinen, et vihdoin pääsin. Mutta silti, mul on semmonen outo tunne.
Viime vuoden kesä oli mun elämän kamalin, kun jouduin olemaan koko loman ihan ahdistunut ja mietin vaan sitä et mihin meen syksyllä, kun en päässy lukioon.
Pääsin sit kyl Tuva-koulutukseen, ja siel oli tbh aika paskaa.
Mut tänä kesänä mulla on vieläkin vähän semmonen ”haikee” olo, vaikka se ei nyt johdu siitä etten olis päässyt minnekkään. Nyt se johtuu siitä, että miten mun läheiset on reagoinut asioihin.
Viime vuonna kun en päässyt, niin sain vain kuulla jatkuvaa nalkutusta siitä, miten olis pitänyt hoitaa koulut paremmin ja saada parempia arvosanoja. Mutta ne ei tiedä, että mä oikeasti anelin opettajia antamaan mulle parempia numeroita jopa sillä ehdolla, että tekisin vaikka lisätehtäviä tai jotain. Kukaan ei suostunu.
No nyt tänä vuonna kun pääsin, niin ne on tietenkin ollu tosi ilosia asiasta ja tukee mua. En vaan käsitä, miksen saanu niiden tukea viime vuonna, kun oikeasti sitä tarvitsin. Tuntuu vaan, etten tuu olemaan ikinä ”tarpeeksi hyvä” pääsin sitten mihin kouluun tahansa.
Ja kun viime vuonna olin oikeesti itsemurhan partaalla, kun tuntui ettei kukaan tue mua ja on vaan pettyneitä muhun. Tänä vuonna en ainakaan näe itsemurhaa oleellisena, kun tulevaisuus näyttää aika hyvältä. Häiritsee vaan se, etten saanu mitään tukea viime vuonna, kun olisin sitä todella tarvinnut. Onko nää mun tunteet ihan valideja, vai oonko vaan ylidramaattinen?
Moikka!
Kiitos viestistäsi ja tosi paljon onnea lukioon pääsyn johdosta!
Voit olla tosi ylpeä itsestäsi ja ihana kuulla, kuinka sinulla on hyvä olo tulevaisuudestasi. Ymmärrän kuitenkin, että viime vuosi on mielessäsi. Ikävä kuulla, että et kokenut saaneesi tukea viime vuonna ja olit niin synkissä vesissä, että ajattelit itsemurhaa. Tunteesi todellakin ovat todellakin oikeutettuja!
Koitit viime vuonna tehdä paljon sen eteen, että olisit päässyt lukioon, mutta sillä kertaa et päässytkään. Joskus voi käydä niin, ettei asiat onnistukaan niin kuin haluaisi. Takapakkien jälkeen on mahdollista päästä eteenpäin, mutta on kuitenkin tosi ymmärrettävää, jos on itse pettynyt ja ehdottomasti silloinkin pitää saada tukea. Kurjaa, ettet saanut tukea silloin, kun olisit sitä varmasti kaivannut.
Hienoa, että asiat ovat viime vuodesta järjestyneet. Pääsit Tuva-koulutukseen ja tänä vuonna yhteishaussa lukioon. Tosi hienoa myös kuulla, että puolestasi ollaan ollut iloisia ja saat tukea. Ymmärrän kuitenkin, että viime vuosi on jäänyt vielä häiritsemään ja onkin tosi hyvä, että kirjoitit ajatuksiasi tänne. Tuntuisiko sinusta, että pystyisit ottamaan asiaa puheeksi vielä läheistesi kanssa? Voisitko sanoa heille, että viime vuosi jätti sinulle ikävän olon, koska koit jääneesi ilman tukea, vaikka olisit sitä juuri tarvinnut? Joskus asiasta puhuminen voi tuoda itselle hieman kevyemmän olon.
On tosi hienoa, että näet tulevaisuuden valoisana, mutta oli huolestuttavaa lukea, että viime vuonna sinulla oli ollut ajatuksia itsemurhasta. Haluan tähän ihan yleisesti vielä sanoa, että pahaan oloon ja itsemurha-ajatuksiin aina tärkeää hakea apua. Vaikka olo olisi toivoton, niin siitä on mahdollista päästä ylös – yksin ei kuitenkaan kannata jäädä. Lisää avun hakemisesta voi lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Hyvää kesää ja paljon tsemppiä lukion aloitukseen syksyllä!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä