En vaan oikeesti jaksa enää mitään, enkä oo varma miks, koska ei mun elämässä nyt sinänsä oo mitään vikaa, en vaan jaksa elämää mut en kuitenkaa haluu [osa tekstistä poistettu], en tiiä mitä teen, en voi puhuu kenellekään mun läheiselle ja oon vaan nii hukassa itteni kanssa
Hei Sukka,
Kiitos viestistäsi. Olet rohkeasti lähtenyt pohtimaan omaa oloasi ja mikä sitä voisi helpottaa. Toivon että tänne kirjoittaminen on jo hieman keventänyt oloasi, sillä usein jo omasta olosta kertominen jollekin toiselle keventää omaa taakkaa.
Kerrot jaksamattomuudestasi ja siitä, ettet ole löytänyt tälle oikein mitään järkevää selitystä. On hyvä kuulla, että koet elämäsi olevan kunnossa, mutta joskus voi voida huonosti, vaikka siihen ei olisikaan mitään näkyvää syytä. Et ole mitenkään syypää oloosi ja ansaitset ehdottomasti tukea ja apua siihen, että olosi kevenisi.
Kerrot, ettei elämässäsi ole mitään vikaa. Mitä hyviä ja ihania asioita elämääsi kuuluu tällä hetkellä? Minkälaisia ihmisiä, harrastuksia, kiinnostuksen kohteita siihen sisältyy? On tärkeää löytää ja vaalia niitä asioita elämässä, jotka tuovat hetken hengähdyksen arjen raskauden keskellä. Ne muistuttavat myös siitä, että on mahdollista jaksaa taas paremmin oikean tuen avulla.
Kirjoitat, ettet voi puhua kellekään läheiselle olostasi ja ajatuksistasi. Jos tuntuu, että puhuminen läheiselle on hankalaa, voit aloittaa kertomalla asiasta jollekin joka ei kuulu lähipiiriisi, joko koulussa terkkarille tai kuraattorille, tai sitten Lasten ja nuorten puhelimen (p. 116 111) ja chatin päivystäjälle. Olemme auki joka päivä ja mielellämme tukenasi, jos sitä kaipaat.
Muista että olet arvokas ja ihana juuri omana itsenäsi <3 Ethän jää yksin!
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
