Eli viime kesänä muutin uudelle paikkakunnalle ja tietenkin vaihdoin sitte koulua. Syksyllä ku koulut alko ja alotin yläasteella, pelotti tietenkin mennä sinne, ja ajattelin etten saa siellä kavereita ku oon niin ujo ja mun on vaikee tutustuu uusiin ihmisiin. No, tietenkin mä arvasin tavallaa oikein. Nyt, ku oon ollu yli puol vuotta täällä uudella paikkakunnalla ja tääl uudes koulus, nii mulla ei oo ku jotain pari tuttua ja muutama semmone kunnon kaveri, mut ainoostaa yhen kaa oon vapaa-ajal ja sit silläkki on niitä sen kavereit, et oon vapaa-ajal paljon yksin. Ja kaikki nää mun kaverit on toisilt luokilt, ainoostaa mulla on yks kaveri meijän luokalta.
Eli tarviin apuu, miten saisin lisää kavereita, oon aina välil koulus yksinki viel ja se on sillee aika harmi ja sillee myös jotenki ”nöyryyttävää” ku muut kattoo… Haluisin siis oikeesti lisää kavereita, tiiän et voisin saada niitä lisää, mut mun on niin vaikee tutustuu uusiin tyyppeihin…
Ei kannata sanoo, et mee vaa mukaa sinne porukkaa, ku ne vaa kattois sillee O___o yms.. Ei se olis nii helppoo.
Toivottavasti joku tajus, ja osais auttaa.
Ja en oo mikää semmone huomiota kerjäävä tyyppi, joka haluu kaikki kaverikseen..
Itsekin olin joskus ihan samanlainen. Kun jouduin vaihtamaan koulua, olin pitkään hiukan varjoissa ja annoin itseni jäädä todellakin taka-alalle. Sain pari ihan kivaa kaveria, toisista en tiennyt melkein mitään. Muutos tuli yhdessä kesässä. Osallistuin (olisin kuollut tylsyyteen mökillä 8D ) monille kesäleireille. Tapasin uusia ihmisiä enkä tuntenut heistä ketään. :P Opinkin sitten nopeasti ottamaan ihmisiin kontaktia ja vitsailemaan vieraampienkin ihmisten kanssa. Kesän jälkeen, kun tulin kouluun, olikin sitten paljon helpompi ottaa kontaktia luokkalaisiin. Sain nopeasti paljon kavereita, ja mm. nykyinen paras kaverini kertoi oudoksuneensa minua, koska olin ollut niin hiljainen. Ja niinhän se on; hiljaisia monet ihmiset luulevat oudoiksi ja ehkä tyhmiksikin. :) Ei tarvitse olla luokan kaunein, hauskin ja rohkein ollakseen silti suosittu. :D Ja jos katsovat pahasti, älä välitä. Ota reilusti kontaktia äläkä van kyyristele toisten takana. :)
Ok, luulen et täs on kans sitä vikaa, kun en oo uskaltanu ottaa kontaktia, vaan oon kokoajan kuvitellu et joku tulis pian puhuu mulle, mutta vois sitte ite kokeilla mennä puhuun jotenki jollekki ja sitä rataa.
Kiitti neuvosta! :—)
NII ET EN TIIÄ MITÄ TEEN KU MÄ TEIN TESTIN JA SIIN OLI LIEVÄ MASENNUS NI EN TIIÄ MIKÄ MUA STRESSAA KOKO AJAN NI VOISKO JOKU SILLEE AUTTAA JOS PYSTYY
Hei,
Hienoa, kun kirjoitit meidän keskustelupalstalle. Onpa ikävä kuulla, että sinua stressaa. Aina sitä ei edes itse tiedä, mikä stressin aiheuttaa.
Oletko puhunut kenellekään aikuiselle stressistäsi? Entä teitkö masennustestin jonkun toisen ehdotuksesta, vai löysitkö testin itse? Olisi tärkeää, että kertoisit olostasi jollekin luotettavalle aikuiselle. Onko lähipiirissäsi joku, kenelle voisit kertoa? Esimerkiksi vanhempi tai joku muu aikuinen. Jos olet koulussa, niin myös opettaja, terveydenhoitaja tai koulukuraattori ovat sellaisia henkilöitä, joille voit mennä juttelemaan. Välillä jo keskustelu jonkun kanssa voi saada olon hieman kevyemmäksi.
Jos oloasi on vaikea kuvailla sanoin, niin Nuortennetin Huoli puheeksi! -lomakkeesta voi olla hyötyä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/ Voit täyttää lomakkeen ja sitten näyttää sen jollekin luotettavalle aikuiselle.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä