Hei, en ole syntyperäinen suomalainen, olen syntynyt ja kasvanut suurimman osan elämästäni Chilessä, muutin Suomeen syyskuussa 2022. Asia on siinä, että en vieläkään osaa puhua suomea sujuvasti tai tarpeeksi puhuakseni normaalisti jonkun kanssa, minä. Tämä tarkoittaa, että minulla ei ole ystäviä, koska en yleensä puhu ja minulla on sosiaalinen ahdistus, joka ei auta. Muutamisen jälkeen jouduin eräänlaiseen ”masennukseen” perheeni ja ystävieni jättämisen takia, haluaisin tietää onko jollain neuvoja? On masentavaa nähdä kaikki kaveriporukalla ja tuntea olevansa yksinäinen ja jätetty ulkopuolelle.
(Kirjoitin suurimman osan tästä kääntäjän kanssa, koska pelkään tekeväni jotain väärin😭)
Hei!
Olen tosi pahoillani, että olet joutunut jättämään perheesi ja ystäväsi. Sen on täytynyt olla sinulle rankkaa. Uuden kielen oppiminen vie aikaa ja voimia, mutta se onnistuu kyllä! Oppimista tosiaan helpottaisi se, että saisi käyttää kieltä turvallisessa seurassa, jossa virheiden tekeminen ei jännitä.
Toivottavasti muut keskustelupalstan lukijat keksisivät sinulle hyviä neuvoja.
Itse haluaisin sanoa, että kielen osaaminen ei vaikuta siihen, millainen olet ihmisenä. Se ei ole sinussa oleva ominaisuus tai osa persoonallisuuttasi, vaan taito, jossa voi kehittyä. Se, oletko hyvää seuraa tai hyvä ystävä, ei siis riipu kielitaidostasi. Toivon, että uskoisit itseesi ja siihen, että olet hyvä tyyppi, vaikka vasta harjoitteletkin suomen kieltä. Toivon myös, että et pelkäisi virheiden tekemistä. Ihmiset kyllä ymmärtävät sinua, vaikka et sanoisikaan kaikkea täysin oikein.
Ymmärrän, että muiden luo meneminen voi jännittää tosi paljon. Toivon sydämestäni, että sinulla olisi siihen kuitenkin rohkeutta ainakin silloin tällöin. Mitä jos ihmisten luo mennessäsi sanot vaikka, että ”Saanko liittyä seuraan? Haluaisin opetella suomen kieltä. Haittaako teitä, jos kuuntelen juttujanne, jos oppisin samalla uusia sanoja?”
Toinen tapa on kysellä ihmisiltä heistä itsestään. Kaikki pitävät siitä, että heistä ollaan kiinnostuneita. Jokaisesta ei ehkä tule sinulle uutta ystävää, mutta saisit harjoitusta ja tulisit pikkuhiljaa tutuksi ihmisten kanssa. Voit vaikka kysyä jotain arkipäiväistä asiaa koulupäivästä, tulevista kokeista, ruokalistalla olevista ruoista tai tulevista tapahtumista. ”Mitä kuuluu?” kysymys on sellainen, mihin odotetaan Suomessa yleensä todenmukaista ja pidempää vastausta, joten sitä kysytään usein vain ystäviltä tai tutuilta, ei tuntemattomilta. Se voi siis olla huono keskustelun aloitus tuntemattomien kanssa.
Onko paikkakunnallasi monikulttuurisuuskeskusta? Jos et tiedä, voisit kysyä sitä koulusi kuraattorilta tai joltain muulta aikuiselta? Sieltä voisit saada ystäviä tai osallistua toimintaan, jossa opetellaan suomen kieltä. Heillä saattaa olla myös vapaaehtoisia, jotka voisivat olla ystäviäsi sen aikaa, että tutustut muihin suomalaisiin. Myös koulusi ammattilaiset voisivat osata auttaa sinua, jos kysyisit heiltä neuvoa.
Meillä on Lasten ja nuorten puhelin, johon voit myös soittaa ja harjoitella juttelemista suomeksi. Miltä se kuulostaa? Numeromme on 116 111 eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Palvelu on auki joka päivä: ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20.
Toivottavasti löydät itsellesi ystäviä! Onnea suomen kielen opiskeluun!
Lämpöisin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Ymmärrän todella hyvin tuon kielimuuri ongelman itse, minä asun espanjassa ja olen suomalainen joten oon aika vähä sosiaalinen kun en vielä osaa kieltä hyvin.
En hirveästi osaa auttaa, mutta etsi tietoa olisiko jonkinlainen monikulttuurikeskus lähellä. Kaikki järjestyy, älä luovuta!
Kielimuuri on ihan per🍑eestä, kun osaan puhua englantia itsekseni/mielessäni, mutta heti kun joku SuTo(Suomi toisena kielenä) oppilas tulee mulle juttelemaan niin mun puhe on vaan jotain että ”with a heavy Finnish Accent” [Osa tekstistä poistettu]. Joten kyllä meillä suomalaisillakin on kielimuurimme.