Tuntuu, että kaikki seinät ympärilläni kaatuvat. Omistan kyllä ison, tiiviin kaveriporukan, johon en kuitenkaan tunne kuuluvani.
Jatkuvasti ”ystäväni” huomauttelevat minulle, etteivät he tiedä minusta mitään. Onko väärin suojella itseään olemalla kertomatta asioista?
Perheen sisäiset asiat eivät suju. En tule toimeen äitini uuden miehen, enkä uusien velipuolieni kanssa.
Koululla toimii koulupsykologi, miekkari ja kuraattori, mutten uskalla käydä hakemassa apua, sillä joutuisin selittämään ”ystävilleni” poissaoloni syyt.
En jaksa tällaista enää kauaa.
Heips!
Vaikka voi tuntua että on parempi olla kertomatta itsestään mitään, se tuskin on. Koita osallistua keskusteluihin ja kertoa mistä pidät jne, eli tuot itseäsi vähän esille ja näytät ja kerrot itsestäsi uusia asioita!
Eli ei se ole suoranaisesti väärin mutta ei kovin hyödyllistä!
Äitisi miehestä ja velipuolistasi, en tiedä miten et tule toimeen heidän kanssaan (oletko vain kateellinen tms, vai syrjivätkö he sinua vai mitä…) mutta koita osallistua heidänkin kanssaan johonkin?
Jos he ovat hiukan tuntemattomia niin koittakaa mennä yhdessä vaikka jonnekin ota pari kaveria mukaan että sinullakin olisi ”taustajoukkoja”? :) kuka tietää, ehkä he ovatkin ihan mukavia jos oppii tutustumaan?
Käy hakemassa apua. Tee se. Sano kavereillesi että kävit juttelemasta asioista heidän kanssaan jnejne, ei heidän tarvitse tietää tarkalleen miksi käyt hakemassa apua tms, jos et halua!
Lisäksi laitoit ystävät sanaan heittomerkit, koetko että he eivät ole muutenkaan ystäviäsi (kiusaavat, huomauttelevat…) vai mitä? Kannattaa hankkia pari läheisempää kaveria joiden kanssa puhua luottavaisemmin, ehkä he ymmärtäisivät miltä sinusta tuntuu tms, ja olisivat tukijoukkoja? :)
Mut hae apua äläkä pelkää, kaikki järjestyy kyllä ja kaikkea hyvää sulle!! :)
