Hei nimimerkki ”surullinen”,
voit olla todella ylpeä itsestäsi, että sait lopetettua tavan, josta viestissäsi kerroit. On myös hyvä, että koulussa ilmiöön puututtiin! Kerroit, että jotkut pojat olivat udelleet sinulta henkilökohtaisia asioita. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla vaatimaan sinulta moista ja toimit aivan oikein poistuessasi tilanteesta. Pidä omista rajoistasi kiinni jatkossakin. Jos tällainen jatkuu poikien taholta, niin kerro opettajalle ja kerro, että se on sinusta tosi ahdistavaa.
Opettajan puuttuminen siihen, ettet puhu kielten tunneilla, on varmaan ollut hänen yrityksensä rohkaista sinua. Mutta toivottavasti hän ei painosta sinua siihen ikävällä tavalla. Me ihmiset olemme erilaisia – toiset puheliaampia, rohkeampia esiintymään/puhumaan muiden edessä ja toiset hiljaisempia ja arempia tietynlaisissa tilanteissa. Sinulla on täysi oikeus olla sellainen, kuin olet. Et ole myöskään ainut, joka ei tykkää puhua tunnilla. Voisiko tilannetta auttaa se, jos kertoisit opelle kahden kesken, että sinua ahdistaa/et halua puhua tunnilla? Tai voisitko jutella asiasta vanhemmillesi ja he voisivat olla opettajaan yhteydessä?
Höh, onpa kurjaa, jos olet kuullut sinua nimiteltävän. Sillä nimittelyllä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Sinun kanssasi, ainoastaan niiden ihmisten, ketkä kokevat tarpeelliseksi mollata muita. Nimittely ei kerro mitään Sinusta, ainoastaan haukkujista. Luultavasti nämä tyypit nimittelevät myös monia muita. Jos sinulle kuitenkin huudellaan koulussa, niin siitä kannattaa kertoa koulun aikuiselle.
Joskus, kun ahdistaa, jonkun lopullisen teon tekeminen tuntuu helpottavalta ajatukselta tai ainoalta ratkaisulta ahdistavaan oloon/tilanteeseen. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu. Kun elämä ottaa päähän ja asiat eivät luista, on yritettävä uskoa siihen, että elämä muuttuu ja olo helpottaa. Elämä ei ole paikallaan pysyvä tila, vaan tilanteet ja olo voivat muuttua ja parantua. Tärkeää olisi, ettei ahdistuksen kanssa joutuisi olemaan yksin, vaan siitä voisi jutella jonkun kanssa. Onko sinulla ketään ihmistä, kenelle voisit uskaltaa jutella? Entä kirjoittaa? Uskon, että sinun elämässäsi on paljon ihmisiä, ketkä välittävät sinusta ja haluaisivat tukea sinua, jos tietäisivät, miltä sinusta tuntuu.
Voisitko kokeilla soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, jos kasvotusten jutteleminen tuntuu vaikealta? Puhelin on täysin luottamuksellinen, numerosi ei näy ja puhelu on ilmainen. Siellä voi jutella mistä tahansa asiasta, vaikka vaan päivän kuulumisista tai olla vaikka alkuun hiljaa ja kuulostella, haluaisitko jutella juuri tämän vastaajan kanssa. Toinen vaihtoehto on kirjoittaa kirje MLL:n kirjepalveluun tai jutella chatissa. Chat on auki ma-to klo 17-20 ja molempiin palveluihin pääset Nuortennetin etusivulta.
Voimia sulle ja muista, että olet hyvä ja ihana sellaisena, kuin olet!
