Mä en tii mitä enää tehdä… Oon masentumu ja oon saanu apuu siihe mut en oo pystyny kertomaan kaikkea enkä päässy viel kunnol juttelee kellekkään, enkä tii millo pääsen jutteleen. Mut en jaksa enää odottaa , haluun vaan purkaa nää ajatukset jollekki… Mä en jaksa enää mitään. Kaikki tuntuu niin turhalta. Tunnen itteni niin arvottomaks ja turhaks. [osa tekstistä poistettu] Mun päiväkirja on täynnä kaikkee masennus juttui. Saan jatkuvasti ahdistuskohtauksia. Ja aina jos mua ahdistaa ja sanon koulussa mun kavereille siitä niin ne jättää mut AINA yksi. Aina just sillo ku oikeesti tarttisin kaverin siihe vierelle nii ne jättää mit iha yksi… joudun aina yksi olee ja itkee koulu vessas ku en pysty välil menee tunnille ahdistuksen takii… Tos yks päivä ku en ollu saanu yhteyttä mun yhtee parhaasee kaveriin pelkäsin et se oli suuttunu mulle josti iha turhasta mut sit sain tietää äitiltä et se oli yrittäny itsemurhaa ja on sen takii teholla. Mä menin iha paniikkiin. [osa tekstistä poistettu] Mun kaverit väittää et tää on iha normaalii ja menee ohi aikanaa mut vittu tätä on jatkunu koht jo kaks vuotta ja tä on vaan pahentunu. Haluun apuu mut toisaalta en taas haluu parantuu. Ajattelen aina et mitä jutteleminen auttaa mieleen ne asiat jää kuitenki… mietin myös et ku olin kuraattoril mut valehtelin vaa olevani iha kunnosa enkä kertonu sille mitää mun [osa tekstistä poistettu] jutuista vaikka halusinki mut en uskaltanu, nii se sano et voin mennä viel ensviikol puhumaa sille jos on jotaibmieleasä… nii mietin et menisin puhumaa viel sille mut en tii pystynkö jaa kenelle mun pitäs kertoo et haluun puhuu sille…. ja mite mää muka kertoisin?? Vaii pitääks mun vaa odottaa et pääsen sinne terapiaa??… mut entä jos mä en jaksa… [osa tekstistä poistettu] mut mä vaan oon vaan niin uupunu tähä kaikee ja en nää enää mitää muuta uloskäyntii tästä paskasta…
Hei,
hyvä, että päätit kirjoittaa tänne. Kuulostaa siltä, että sinulla on tosi paha olla. Surullista kuulla, että sitä on jatkunut noin kauan.:( On kuitenkin hienoa, että olet jonkun verran pystynyt raottamaan mielesi sisältöä aikuisille ja nyt olet ilmeisesti(kö?) saamassa terapiakontaktin. Ymmärrän, että odottelu on tuskallista ja olisikin tärkeää, että saisit apua mahdollisimman pian!
Joskus asioiden ääneen sanominen on tosi vaikeaa ja vaikka suunnittelisi kertovansa, sanoja ei vaan saa ulos sen paikan tullen. Yksi keino voisi olla, että kirjoitat lapulle ylös ajatuksesi (kuten kirjoitit tänne) ja annat lapun kuraattorille. Olisi niin tärkeää avun nopeasti saamisen kannalta, että aikuiset tietäisivät vointisi todellisen laidan. Voit myös katsoa, kokisitko Huoli puheeksi -lomakkeen omaksesi ja voisitko käyttää sitä. Kannattaa ainakin vilkaista, nimittäin moni on saanut siitä apua kertomiseen: http://www.mll.fi/huolipuheeksi .
Millä tavoin pääsit kuraattorin juttusille ensimmäisen kerran? Oliko joku varannut sinulle ajan vai saako kuraattorin vastaanotolle vain kävellä esim. välitunnilla? Voisit toimia samoin, kuin edellisen kerran – joko sanoa esim. opettajalle, että ”hei haluaisin tavata kuraattoria..voisitko varata puolestani ajan?”. Tai sitten mennä vaan kuraattorin huoneeseen lapun kanssa. Entä onko kuraattorilla puhelinnumeroa, johon voisi laittaa viestin?
Mitä ystäviisi tulee, niin voisiko olla, että he luulevat sinun haluavan olla yksin silloin, kun ahdistaa? En tiedä oletko koskaan sanonut heille, että sinua helpottaisi jos he olisivat kanssasi silloin, kun ahdistus iskee. Voisitko seuraavan kerran heidän tehdessä lähtöä sanoa, että ”älkää kiltit lähtekö, vaan olkaa mun kanssa – en halua olla yksin”? Joskus ihmisten tuntiessa avuttomuutta toisen pahan olon suhteen, he lähtevät pois tai välttelevät. Se on tosi ikävää, mutta syynä on usein se, että he eivät tiedä, mitä sanoa ja miten olla. Asian puheeksi ottaminen voi auttaa asiassa.
Toivon TODELLA, ettet luovuta vielä!! Vaikka tällä hetkellä sinusta tuntuu, ettet enää jaksa, niin olet kuitenkin päässyt jo lähemmäs parempaa yrittämällä puhua ja hakemalla apua. Usko pois, olosi vielä muuttuu paremmaksi, kun saat apua ja annat ajan parantaa. Eikö ensin kannata kokeilla kaikki muut keinot alkaa voida paremmin, kuin tehdä mitään lopullista?
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja purkaa ajatuksiasi luotettavalle aikuiselle nimettömänä. MLL:n chat päivystää vielä tämän viikon ma-to klo 17-20 irc-galleriassa. Jouluviikolla päivystämme klo 14-17 sekä puhelimessa että chatissa.
Voimia ja rohkeutta sinulle!!!!!