Siirry sisältöön
Mestarirotta

Mulla on ihan hirveän ahdistunut olo koko ajan. Koulussa, kotona, julkisilla paikoilla, ja mulla ei oo sosiaalista elämää ollenkaan. En tapaa kavereita, en nää sukulaisia. Mieli on joka päivä maassa ja nyt kohta ku vielä koulut alkaa, oon varma että en vaan jaksa. Oon yrittäny puhua minun äitille siitä mutta se ei ota minua tosissaan ja olettaa vaan, että minua kiusataan, vaikka ei mulle todellisuudessa kukaan edes puhu jos minä en sano jotain ensin.

Mulla on pää kipeä joka ikinen koulupäivä ku pääsen kotiin, ja se yleensä meinaa että nukun, käyn koulussa ja nukun lisää koska en pysty tekemään mitään. Oon käyny lääkärillä mutta asialle ei oo ikinä tehty muuta ku suositeltu särkylääkkeitä.

Noh, kaiken lisäksi minun ”paras kaveri” päätti pistää välit poikki kaks vuotta sitte, kymmenen vuoden ystävyyden jälkeen. Tuntuu että oon ihan yksin ja joka päivä on pelkkää selviytymistaistelua. Oon puhunu yhelle minun läheiselle kaverille tästä, ja hän on antanu tukea, mutta oishan se ihan kiva tietää, mikä minussa on oikein vikana. Harrastukset ei kiinnosta, kaverit ei kiinnosta, en tykkää mistään, en edes itestäni.
Oisko kellään samanlaisia kokemuksia, ja mihin päin asian kans on lähdetty?

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei ”Mestarirotta”,

Kirjoitit todella hienosti ja rohkeasti ajatuksistasi, kiitos!

Oli kurja kuulla, kuinka olet ahdistunut ja mielialasi on päivittäin maassa. Ymmärrän hyvin, että tuntuu siltä, että ei meinaisi jaksaa koulun aloitusta. Sinulla on myös kokemus siitä, kuinka paras kaverisi on yllättäen pistänyt välit poikki pitkän ystävyyden jälkeen. Tuo on varmasti ollut todella kipeä kokemus, joka on jättänyt jälkensä.

Olet tehnyt aivan äärimmäisen hienosti, kun olet puhunut asiasta äidillesi, mutta on ikävää, että hän ei ole tuntunut ottavan asiaa tosissaan. Oli ikävä kuulla myös, että lääkärissä käynnistä ei ollut sinulle apua.

Sinulla on ehdottomasti oikeus saada apua ja tukea itsellesi, ja oletkin todella hienosti sitä yrittänyt hakea. Jos ei ole tullut kuulluksi ja otetuksi tosissaan, niin silloin ajatus avunhakemisesta uudelleen voi joskus tuntua vaikealta. Haluaisin kuitenkin kannustaa sinua hakemaan apua itsellesi, sillä olet sen ansainnut! Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin vaikeiden ajatusten kanssa.

Koululta apua on saatavilla kouluterveydenhoitajalta, -kuraattorilta tai -psykologilta. Voit myös kertoa esimerkiksi tutulle opettajallesi, miltä sinusta tuntuu. Koulun henkilökunta on siellä sinua varten ja ammattilaiset osaavat tukea lapsia ja nuoria haastavissa elämäntilanteissa.

Entä miltä sinusta tuntuisi vielä yrittää jutella äidillesi ja kertoa, että sinulle on jäänyt tunne, ettei hän ota sinua tosissaan? Olet taitava kirjoittamaan tunteistasi ja ajatuksistasi, joten voit myös kokeilla näyttää vaikka tämän kirjoittaman viestisi.

Oli ihana myös kuulla, että sinulla on läheinen kaveri, kenelle olet uskaltanut avautua ja hän on antanut sinulle tukea. Juuri sellaisia ystäviä sinä ansaitset itsellesi! Sinussa ei ole mitään vikaa, vaan vaikutat upealta ja fiksulta nuorelta. <3

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Paljon voimia toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: En vaan jaksa

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top