Siirry sisältöön
Cyrilla

Ongelmani koskee erästä luokkakaveriani. Olen 13 ja siirryin siis juuri yläasteelle. Siellä minut laitettiin eri luokkaan kuin vanhat luokkakaverini, koska olen eri uskonnossa kuin he. Sain kyllä luokastani uusia ystäviä, mutta yhden tyypin kanssa en vain tule toimeen. Eikä kyse ole mistään sellaisesta että meillä vaan ei synkkaa. Musta tuntuu että tää on isompi juttu.
Se tyyppi on elämänkatsomustiedossa kuten mäkin, koska se ei usko jumalaan tai edes kuulu kirkkoon, niin kuin en mäkään. Mä en ikinä oo uskonu jumalaan koska mun kotona ei oo uskottu, mutta musta jokainen saa uskoa mihin haluaa, eikä se oo mulle mikään ongelma jos jotkut uskoo. Mutta tomi on erilainen. Sen mielestä jumalaa ei ole ja piste ja ihminen on tyhmä jos uskoo jumalaan. Ja se melkein kailottaa sitä ympäriinsä. Mä oon sanonu sille, että sen puheet on rasistisia, mutta se ei kuuntele mua. Ja se on muutenkin tosi tyhmä. Se työntää nenänsä ihan joka paikkaan, ja sitten valittaa mulle, jos mä vähän huomautan johonkin keskusteluun väliin jotain, kuten just sen, että sen puheet on rasistisia. Ja se puhuu ihan koko ajan, siis kirjaimellisesti. Jopa tunnilla, tosin ei sillon kun opettaja puhuu. Ja sitten opet ei ikinä sano sille siitä höpöttämisestä, mutta muille meiän luokan tyypeille kyllä. Mun ja mun kavereitten sisäpiirin vitsi on, että tuodaan kouluun ilmastointiteippiä ja tukitaan sillä tomin suu (me kaikki inhotaan sitä, mun kaverit tosin ehkä osaks sen takia, että se on mulle inhottava). Mä oikeesti tekisin sen, jos en joutus siitä jälki-istuntoon ja rehtorin puhutteluun ja vaikka mitä. Mun kutsumanimi oli ala-asteella eri ku nykyään. Mä inhoon mun ekaa nimee ja oisin vaihtanu kutsumanimen jo vuosii sitten, mutta meiän koulussa oli parhaimmillaan 30 oppilasta, joten nimenvaihto ei ois onnistunu. Niinpä siis vaihdoin sen kun tulin yläasteelle. Vanhat kaverit tietenkin kutsuu mua sillä vanhalla nimellä, ja alussa, sillon kun se kutsumanimi ei vielä ollu vaihtunu Wilmaan, oli opeillekin selittelemistä siitä kutsumanimestä. Joten totta kai tomikin tietää sen. No vähän aikaa sitten se sai päähänsä, että mä oon jotenkin virheellisesti ja kesken kaiken vaihtanu nimeeni ja alko kutsuu mua mun vanhalla nimellä. Mä oon yrittäny sanoo sille (joskus jopa kurkku suorana huutanu) että se ei oo mun oikee nimi enää, ja kerran mun kaveritkin raivostu sille, mutta ei se kuuntele. Ja sen mielestä mä valehtelen aina eikä mun puheisiin voi ikinä luottaa ja mä oon koulukiusaaja heti jos mä kotsan tunnilla teen vähän vähemmän töitä kun mun pari, joka yleensä tekee vähemmän töitä kun mä. Ja se saa aina kaikista kokeista kymppejä tai kymppumiikkoja ja leuhkii sillä ja on opejen lellikki. Ja kun mulla on koulussa suklaata se suuttuu, kun mä en anna sitä sille. Ja jos mulle ja mun kavereille tulee jotain leikkimielistä kärhämää ja mä vähän huitasen jotain mun kaveria ilman aikomustakaan osua, se tulee väliin ja haukkuu mua väkivaltaseks. Mun tekis oikeesti mieli vetää sitä oikeen kunnolla turpaan, ja kerran tönäsinkin sitä kun jotenkin vaan silmissä sumeni, en kovaa, mutta kuitenkin. Se saa mut ihan silmittömän raivon partaalle, ja mä pelkään, että joku päivä mulla oikeesti päässä naksahtaa ja pyyhin sen naamalla lattiaa. Meillä on tosi kiva luokka jos tomia ei lasketa. tomi pilaa mun päivät, aamulla aina ajattelen herätessäni että ihanaa, uus päivä, on sitä kivaa oppiainetta ja nään kaverit! Ja sitten muistan että tomi on siellä, ja mun tekee mieli vaan vetää peitto korviin ja jatkaa unia, koska tiedän että tomi pilaa mun päivän. Ja sitten kun yritän puhuu siitä jollekin, niin kaikki vaan sanoo, että ei se niin ärsyttävä voi olla. Kukaan ei ymmärrä, paitsi kaks mun luokkakaverii. Eikä nekään vihaa tomii yhtä paljon kun mä.

Nimetön

Moi!

Tomin teot kuulostavat kiusaamiselta. Omalla seiskaluokallani oli yksi ihminen, joka kiusasi minua paljon ja sai minut vastaavanlaisen vihan valtaan. Kuitenkin siinä kävi niin, että kasiluokalla tyyppi oli jo hiljaisempi ja ysillä täysin yksin. Se, mikä oli alkanut suurena show’na, päättyi yllättävän äkkiä unohdettuna yksinäisyytenä.

Oletko ajatellut puhua asiasta esim. terveydenhoitajalle? Jos voisitte kertoa siitä joukolla, voisi joku kuunnella herkemmin. Äänekkäät ja esittävät tyypit keräävät usein monia inhoajia ympärilleen, vaikka ihmiset eivät puhuisikaan tunteistaan ääneen. Jo se on aivan riittävä syy puuttua asiaan, että hän kiusaa sinua – mutta viimeistään silloin aikuisten pitäisi se nähdä, kun se häiritsee useita ihmisiä! Pystyt suhtautumaan hienosti eri tavoin uskoviin ihmisiin, ja monesti omasta vakaumuksestaan pauhaaminen kertoo vain omasta epävarmuudesta. Epävarma ihminen hakee hyväksyntää muilta ja yrittää peittää oman pelkonsa esittämisellä. Sulla on oikeus rauhaan niin koulussa kuin kotona. Älä missään nimessä lyö häntä tai satuta muutenkaan. Silloin olet yhtä syyllinen ja joudut pahimmillaan syytteeseen, ja oma syyllisyytesi hankaloittaa kiusaamiseen puuttumista. Kannattaa pitää listaa kaikesta, mitä hän tekee, sillä se on todistusaineistoa silloin, kun asiasta kerrotaan ja sitä käsitellään. Voit tarvittaessa näyttää oman kirjoituksesi tänne, kun kerrot asiasta jollekin.

Viha voi olla voimakasta ja lamauttavaa, mutta siitä voi päästä yli. Pystyisitkö pysymään lujana seuraavan kerran, kun Tomi kiusaa sinua? Jos pystyisit vähänkin peittämään tunteitasi, se voisi auttaa kiusaamistilanteissa. En tarkoita, että pitäisi olla välittämättä, sillä se on kylmä ohje ja tunteita on vaikea estää – mutta niitä voi jossain määrin peittää ja purkaa sitten harrastuksiin, kuten musiikkiin, liikuntaan tai muuhun luovaan. Hienoa, että kaverisi ovat tukenasi. Yhdessä kiusaamista vastaan on helpompi taistella, ja se kiusaaminen loppuu vielä yhtenä päivänä. Tuollaiset pilvilinnat ja esittämiset tuhoutuu ja romahtaa hyvinkin pian, ne ei tule kestämään kauaa. Asialle voi tehdä yhdessä enemmän!

Tsemppiä ja halaus! =)

Vastaa aiheeseen: Enemmän kuin raivostuttava tyyppi!

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top