Siirry sisältöön
Jokutyttö

Olen 17 vuotias amiskaa käyvä.. elikkä siis mulla on aina ollut tosi alakuloine olo ja oon aina todella väsynyt ja ärtyynnyn helposti ja tuntuu aina raskaalta koulu aamuinaki herätä ja on tunne etten haluaisi mennä mutta pakko on. Joinain päivinä oon vaa saattanu nukkua tahallaa pommiin ja joinain päivinä sanonut äitille et voiko laittaa poissaolon koska en jaksaisi mennä kouluun. Itsetuhosia ajatuksia on välillä mutta olen vain välttänyt tekemästä itselleni mitään. Ruokahaluki on vähentynyt ja saatan parhaillaa unohtaa kokonaa syömisen. yläasteella mulla oli tosi paljon itsetuhosuutta mistä jäin aina äitille kiinni ja äiti huomasi jo silloin että mä oon tosi alakulone jne. Äiti monesti sanonut että huomaa että mä oon tosi alakuloinen ja äiti on sanonut että hänellä itsellään on masennus ja tietää millasta se on ja on huomannut mulla tosi paljon niitä oireita sen että oon tosi alakuloinen, oon kokoajan väsynyt, ärsyynnyn todella helposti. tänään erosin mun poikaystävästäni kanssa jonka kansaa olin 8kk ja tämä ei ollut eka suhde. Suhteen aikana minä olin se joka alotti riidat usein ja olin todella yliajattelevainen ja valitin hänelle turhista asioista.Hänellä on mielenterveysongelmia joten se pahenti hänenki oloa enkä itse sitä osannut tajuta ajoissa. Oltii tauolla kunnes sitten hän sanoi ettei vaan pysty sitoutumaan tähän suhteeseen että hänen on saatavansa ihtensä kuntoon ja sanoi että olisi parempi vaa erota. Erot sattuu ja tämäki satuttaa todella paljon ja tuntuu että pää räjähtäs ja nyt aloin vasta ajattelemaan että olisiko mahdollista että mulla olis jotai masennuksen tyyppistä koska aloin miettimään just sitä et oon aina nii alakuloine ja väsynyt ja nii edellee. Koska kun tää ero oli nii kova paikka mulle nii mul on kokoajan semmone tunne että on pakko päästävä jollekki avautumaan ja haluan kuulla ammattilaiselta että onko se normaalia olla koko ajan alakuloinen jne. Äitikin ehdotti sitä että varaisin koulu psykologille ajan. Mietin vaa että voinko mennä sinne puhumaa tästä kaikesta vai mitä mun pitäs tehdä et saan mu asiat kuntoon. Koska en aijjemmin apua vastaan ottanut mutta nyt olen tajunnut että tarvitsen sitä oikeasti.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei Jokutyttö,

Kiitos, kun rohkeasti kirjoitit Nuortennetin keskustelupalstalle! <3

Kuvailit, kuinka olet ollut alakuloinen ja sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia. Kun voi huonosti, niin se näkyy usein monessa muussakin asiassa – voi olla esimerkiksi tavallista ärtyneempi ja väsyneempi sekä ruokahaluunkin voi tulla muutoksia. Näiden lisäksi olet vielä kokenut juuri äsken eron, joka on ymmärrettävästi ollut vaikeaa ja raskasta, kuten erot usein ovat.

Oli kurjaa lukea, kuinka huonosti olet voinut, mutta minusta on upeaa, kuinka hienosti osasit kirjoittaa ajatuksiasi ja tunteitasi auki. Kuulostaa myös siltä, että äitisi välittää sinusta paljon ja tunnistaa, kun et voi hyvin. Kerrothan äidillesi rehellisesti voinnistasi, niin hän pystyy olemaan parhaimmalla mahdollisella tavalla tukenasi.

Pohdit viestistäsi, että olisikin sinun hyvä mennä juttelemaan koulupsykologille ja äitisikin on tätä ehdottanut. Tässä on vastaukseni tähän pohdintaan: ehdottomasti voit mennä puhumaan tästä kaikesta koulupsykologille! Sinulla on oikeus saada itsellesi tukea. Alakuloisuudesta ja erityisesti itsetuhoisista ajatuksista on syytä puhua ammattilaisen kanssa. On tärkeää, että raskaiden ajatusten kanssa ei jää yksin.

Muista, että olet tärkeä ja arvokas! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Epäilen masennusta itselläni

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top