Onko mitään vinkkejä, joilla saisin yhen pojan lopettamaan mun ja mun siskon kiusaamisen?
Mun siskolla on ärrävika joten puhe saattaa kuulostaa vähän oudolta ja se aina nauraa meille kun viitataan ja sanotaan jotai. Sit se ei ikinä haluu ees olla lähelläkään mua, tai kun kerran istuin sen takana niin se tunki tuolin meidän väliin ja sanoi ettei haluu istuu mun lähellä. En oo kauheen suosittu tai kaunis niin johtuuko se siitä? :c Tai en oo kauheen ruma mut kaikki muut meidän luokan tytöt on tosi kauniita ja muodokkaita vaik ne on 13.v
Moi.
Oletko puhunut kiusaamisesta kenellekään, kuten terveydenhoitajalle tai kuraattorille? Kiusaaja tekee väärin teitä kohtaan ja kiusaaminen pitää saada loppumaan. Voit pitää listaa kaikesta, mitä hän tekee/sanoo ja näyttää listasi, kun kiusaamista selvitellään. Tarvittaessa voit olla yhteydessä rehtoriin, myös vanhemmille kannattaa kertoa. Jos muu ei auta, voit ehdottaa yhteydenottoa poliisiin.
Olet varmasti kaunis tyttö, vaikka kaikki eivät sitä huomaisikaan. Suositut tytöt voivat saada enemmän huomiota, mutta sydämen suuruus ja aito kauneus jäävät liian usein suosion ulkopuolelle. Kiusaajasi teot eivät vaikuta kauneuteesi millään lailla =)
Tsemppiä! :)
Tunnistan hyvin tilanteesi.
Olin itse nuorempana (juuri 12-13 vuotiaana ) luokkani ”epäsuosittujen” joukossa ja jouduin kestämään kaikenlaista tuontyyppistä piikittelyä yms. Etenkin aikuisilla on usein tapana sanoa, että ”sano vaan rohkeasti sille että tuo ei tunnu kivalta”. Omassa elämässäni kuitenkin huomasin, ettei minulla ainakaan suora sanominen auttanut tippaakaan; päinvastoin. Epäsuosituksi ja silmätikuksi jouduin suurimmaksi osaksi siksi, että olin kiinnostunut eri asioista kuin monet muut ikäiseni, pukeuduin eri tavalla ja olin epävarma itsestäni. Mietin aina, että kaikki muut ovat paljon taitavampia ja kauniimpia kuin minä. Tämä antaa tietenkin kiusaajille loistavan mahdollisuuden, sillä yleensä epävarmoja ihmisiä kiusataan kiusaamisen helppouden takia. Yritin ”normalisoitua” eli sulautua massaan paremmin, ja vaikka se auttoikin vähän en silti ollut tyytyväinen lopputulokseen. Loppujen lopuksi löysin vastauksen ongelmaani yllättävää reittiä: aloitin harrastamisen. Harrastuksella ei varmasti loppujen lopuksi ole niin väliä, mutta itse aloitin tuon nuorten keskuudessa rajusti tuomitun ja ennakkoluuloja herättävän partion. Voisi tietenkin luulla, että partion aloittaminen vain pahentaisi ongelmaa, mutta minulla ei näin käynyt. Partiossa nimittäin tapasin kymmenittäin itseni henkisiä (mutta siis aivan normaaleita, ei mitään luontohihhuleita) ihmisiä jotka auttoivat minua hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Sain uusia ystäviä ja itseluottamukseni ja sosiaaliset taitoni karttuivat. Tämän jälkeen aloitin myös kaksi muuta harrastusta, jossa tapasin uusia omanhenkisiäni ihmisiä. He eivät tienneet taustastani mitään ja sainkin aloittaa heidän kanssaan ”puhtaalta pöydältä”. Yhtäkkiä huomasinkin olevani niissä porukoissa suosittu. Oppiessani arvostamaan itseäni opin myös puolustamaan itseäni; en enää alistunutkaan luokkalaisteni piikittelyyn vaan annoin samalla mitalla takaisin. Tämän jälkeen asemani luokassa muuttui: vaikka olin edelleen samojen ihmisten kanssa, olin yhtäkkiä kaikkien kaveri luokallani. Viime kesänä olin riparin lisäksi vielä protulla, jossa sain varmuutta sosiaalisiin tilanteisiin entisestään ja tunsin että minut hyväksyttiin täysin sellaisena kuin olen.
Tästä tuli nyt aika pitkä viesti, mutta voisin tiivistää vinkkini näin: mulla ei ole suoraa vinkkiä siihen miten saat kiusaamisen loppumaan (koska en usko että mikään vippaskonsti toimii), mutta tullakseen hyväksytyksi pitää ensin hyväksyä itsensä. Hyväksyäkseen itsensä täytyy olla valmis kohtaamaan pelkonsa, minulla esimerkiksi sosiaaliset tilanteet, ja ottaa niistä opiksi.
En tiedä saako täällä mainostaa näin, mutta niille joita uudet tilanteet jännittävät suosittelen lämpimästi partion aloittamista (se ei todellakaan ole sitä solmujen tekoa mitä kaikki muistelevat tehneensä partiossa ollessaan 7v) ja ehdottomasti protulle eli Prometheus-leirille menemistä. Ne kaksi asiaa muuttivat mun elämän.
Ja muista että sun ei tarvitse muuttua: jos uskot itseesi tarpeeksi ja hyväksyt itsesi sellasena kun olet, muutkin hyväksyvät sut.