Eli siis oon 12v tyttö, ja mä asun vähän niinkuin eri ”universumeissa”
Nää on siis mun itse keksimiä paikkoja (tai jostain fandomeista missä oon) ja oon jäänyt lähes loukkuun niihin.
Ne on ns. mun mielikuvituksen tuottamia paikkoja, joissa mä oon se ”päähahmo”. Esim. Oon tunnetuin näytteliä, ja koska mulla on aina ollut niin hyvä mielikuvitus niin näin kaiken samalla tavalla kun muutkin paikat. Jotkut sanoo että se on epätavallista. Päädyn lähes kokoajan siihen maailmaan, ja on todella vaikea tulla takas tähän maailmaan. Siinä on se huono puoli, että näitä on yli 4 muutakin ”maailmaa”, esim. Harry Potter maailma, Hamilton- maailma, tämä maailma, lähes samanlainen maailma kuin tämä, mutta mun ihastus täältä tykkää musta, ja vielä pahin näistä kaikista, maailma, jossa oon murhannut mun oman äidin, ja olisin iloinen siitä, vaikka en oikeesti haluais tai olis iloinen. Ja vielä huonompi puoli on se, että mä siis päädyn kokoajan noihin maailmoihin. Jopa sillon jos puhun. En pysty hillitseä itseäni. Rupean joskus puhumaan ääneen noissa paikoissa mitä teen siellä, ja mua luullaan hulluks kun oon puhunu tosta äidin murhaamisesta. Tää häiritsee hirveesti… en pysty keskittymään mihinkään. Tän takia mulla menee koulu huonosti… ja tietäisittepä te kauan tän kirjoittamisessa kesti kun hyppäsin kokoajan toiseen maailmaan… en enään edes tiedä mikä on se oikea maailma, oon pyytänyt nyt lähes jokasessa apua. Onko tää itse keksimä vai oikea maailma? En tiedä… oon tulossa hulluksi. Auttakaa!!
En voi mennä minnekkään puhumaan koska en ole semmonen kuka tykkää puhua, ja mulla kestää asioiden kunnolla miettimisessä noin 5 minuuttia, jopa tavallisessa matikantehtävässä koulussa!!!
Olenko hullu? Mitä teen?
Hei,
kiitos viestistäsi. Hyvä kun kirjoitit, osaat kirjoittaa ajatuksiasi hyvin selkeästi. Kerrot asuvasi vähän niin kuin eri ”universumeissa”, sinun itse keksimissä paikoissa mihin olet jäänyt lähes loukkuun ja se häiritsee sinua. Kuvailitkin miten se vaikeuttaa asioihin keskittymistä ja koulu menee sen vuoksi huonosti.
Monella lapsella ja nuorella voi olla mielikuvitusmaailmoja mihin voi hetkelliseksi paeta vaikka turvaan tai vaan fiilistelemään miltä tuntuisi olla joku muu, ihan jossain muualla. Myös vilkas mielikuvitus varmasti helpommin heittää ajatukset toisiin maailmoihin ja haaveilemaan. Kertomasi perusteella sinun omat paikat kuitenkin häiritsevät jo kovasti sinun arkielämää. Niin ei pitäisi olla. On kurjaa, että ne häiritsevät sinun keskittymistäsi ja koulunkäyntiä. En tiedä, ovatko ne ehkä alun perin olleet sinulla mukavia paikkoja ja ehkä antaneetkin voimaa tai turvaa mutta nyt ne tuntuvat häiritsevän sinua enemmän ja haittaavan elämääsi. Sen vuoksi olisi tärkeää, että saisit apua tilanteeseesi.
Millaiset välit sinulla on vanhempiesi kanssa? Oletko kertonut vanhemmillesi tästä huolestasi? He varmasti osaisivat arvioida paremmin myös tilanteesi vakavuutta koska ehkä tuntevat sinut hyvin. Ehkä yhdessä heidän kanssa sinun olisi myös helpompi hakea itsellesi apua ja helpotusta tilanteeseesi. Voisitko näyttää heille tämän tänne kirjoittamasi viestin? Jos vanhemmille puhuminen ei onnistu, miten joku opettaja? Onko koulussa oltu huolissaan koulunkäynnistäsi? Voisiko siellä joku olla sellainen luotettava aikuinen kenelle voisit tästä laittaa alkuun vaikka viestiä? Koulussa on myös kouluterveydenhoitaja ja koulukuraattori, heillekin voi laittaa viestiä tai mennä käymään, ja siellä voit vaikka näyttää puhelimeltasi tämän viestin/keskusteluketjun.
Tämä kirjeesi tänne on sinun oikeasta maailmasta. Vaikutat fiksulta nuorelta joka kantaa huolta itsestään ja osaa hyvin pohtia omia asioitaan. On rohkeutta myöntää, milloin tarvitsee apua. Kukaan meistä ei täällä selviä ilman toisten tukea. Kysyit oletko hullu, et varmasti ole, mutta tarvitset apua siihen, että voit olla tässä maailmassa ja käydä omia ajatuksia ja tunteita läpi jonkun kanssa. Uskon että juttelu helpottaa jo tilannettasi.
Ystävällisesti Lasten ja nuorten netin päivystäjä