Moikka!
Kiitos, että kirjoitit ja jaoit ahdistuksesi meille. Uskon, että moni lukija pystyy samaistumaan kirjoitukseesi. Seurustelusuhteen päättyminen ei ole helppoa aikuisillekaan, mutta kun kyseessä on ensimmäinen pitkäaikainen poikaystävä, on olo juuri tuollainen kuin kerroit: tyhjä, masentunut eikä tiedä miten pitäisi jatkaa. Olit hienosti osannut eritellä tuntemuksesi.
Kun seurustelusuhde loppuu on mielestäni tärkeää antaa itsensä olla surullinen. Sinulla on lupa tuntea kipua ja kaipausta. Joskus itkeminenkin auttaa. Sydänsurujen aikana voi helposti myös muut ahdistavat tunteet nousta pintaan. Kirjoitit, että olosi on yksinäinen ja tunne, ettei pysty jatkamaan elämää nousee pintaan.
Kaikkia asioita ei tarvitse saada valmiiksi kerralla. Kun on vasta eronnut ja mieli maassa, ei ehkä ole paras hetki keskittyä uusien ystävien hankkimiseen. Sen aika tulee myöhemmin. Nyt voi yrittää keskittyä joihinkin sellaisiin asioihin, joista tiedät saavasi mielihyvää: liikunta, lukeminen, leffojen katselu, musiikki jne. Minusta ajatuksesi vertaistuen saamisesta oli aivan mahtava!
Kirjoitit, että sinulla on taustalla itsetuhoisuutta ja masennusta. Ymmärsinkö oikein, että olit jo suurelta osin selättänyt nämä? Mikä sinua auttoi voittamaan masennuksen?
Kun seurustelusuhde loppuu on tärkeää antaa itsensä olla surullinen. Samalla voi kuitenkin pitää mielessä, että suru ei kestä loputtomiin. Kun rämpii ahdistuksen ja muistojen läpi, yrittäen keksiä keinoja, joilla voisi olla itselleen lempeä ja palkita itseään pienimmästäkin reippaudesta, huomaakin yhtenä päivänä voivansa paljon paremmin. Joskus voi mielikuvissa siirtää itsensä siihen aikaan, vaikka kuukauden päähän, kun verestävimmät haavat ovat jo arpeutuneet.
Toivottavasti saat täällä ajatuksia ja kokemuksia muilta nuorilta. Ehkä myös vinkkejä siitä, miten erosta selviää. Erojen mukanaan tuoma paha olo ja ahdistus kuuluu valitettavasti elämään, mutta onneksi tunne ei kestä loputtomiin.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjä
