help

joo oon samanlaisessa tilanteessa paitsi että äiti ei juo mutta isä juo ja on alkoholisti. Itse minua ahdistaa olla kotona enkä halua olla siellä isälle en saa muuttaa myöskään.
esim kerroin eilen äidille etten pysty asumaan siellä siitä alkoi kunnon sota ja murrosikää syytetään että murrosiän takia sä ajattelet näin ja samana iltana äitini lukitsi talon kaikki ovet jotta en pääse ulos ja no otti usein ranteistani kiinni ja puristi jäljet tuli….
nyt oon mummollani yötä koska kotona ei voi olla ja tänne tulee huomenna sossu puhumaan kanssani mutta olen varma että mikään ei muutu ja joudun takaisin himaa haluaisin mieluummin asua laitoksessa… auttakaa pliis

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Kiitos viestistäsi. On tosi tärkeää, että kirjoitit tilanteestasi ja me päivystäjät olemme apuna ja tukena juuri tällaisissa tilanteissa niin täällä keskustelupalstalla kuin muissakin lasten ja nuorten palveluissa.

Kirjoitat, että isäsi on alkoholisti ja ilmeisesti äitisi ei anna sinun muuttaa isällesi. Se on varmasti sinun kannaltasi ajateltuna hyvä ratkaisu, sillä vanhempi, jolla on alkoholismi ei välttämättä pysty tarjota nuorelle turvallista kotia ja asuinoloja. Samaan aikaan sinua ahdistaa asua äitisi kanssa etkä halua olla siellä. Kertomasi perusteella kuulostaa siltä, että äitisi luona on vaikeaa olla ja ymmärrän hyvin ahdistuksesi. Se, että äitisi ottaa sinua kovakouraisesti ranteista kiinni ja lukitsee kotinne ovet, jotta et pääse ulos, on sinua kohtaan huonoa ja vääränlaista käytöstä.

Viestiä kirjoittaessasi olet ollut mummosi luona yötä, koska koet, että et voi olla kotona. Ihana kuulla, että mummola on sinulle paikka, missä voit olla silloin kun et voi olla kotona. Sanoit, että sossu oli tulossa puhumaan kanssasi ja sinulle vastatessani olettekin jo ehtineet tavata ja jutella. Toivon todella, että tapaaminen on sujunut hyvin, sinut ja asiasi on otettu tosissaan ja olette voineet yhdessä miettiä keinoja siihen, että kotitilanteesi helpottuisi. Jos tämä sosiaalityöntekijä on jatkossakin perheenne elämässä mukana, kannustan olemaan rehellinen hänelle ja kertomaan sinun ja äitisi suhteesta, kotona tapahtuvista tilanteista sekä omasta ahdistuksestasi. Pohdit, että haluaisit asua mieluummin laitoksessa kuin kotona. En tiedä tarkemmin, millainen koti- ja elämäntilanteesi on kokonaisuudessaan, mutta sen selvittämiseksi tämä sosiaalityöntekijä on sinua tullut tapaamaan ja arvioimaan, millaista apua ja tukea sinä ja vanhempasi tarvitsevat. Usein laitosasuminen on vasta viimeinen vaihtoehto nuoren elämässä ja sitä ennen tilannetta pyritään ratkaisemaan muilla tavoin.

Jos sosiaalityöntekijälle jutteleminen tuntuu vaikealta, tiedäthän, että koulussa terveydenhoitaja sekä kuraattori ovat juuri tällaisista asioista juttelemista varten. Voit myös aina soittaa tai kirjoittaa Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettipalveluun. Puhelimessa vastataan joka arkipäivä klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 numerossa 116 111. Chat päivystää ma-ke klo 17-20 ja kirjepalvelu puolestaan on auki 24/7.

Paljon tsemppiä ja rohkeutta sinulle! Toivon sydämeni pohjasta, että saat tarvitsemaasi apua ja tilanteeseesi voidaan vaikuttaa! <3

Mäki haluisin pois kotoa. Isä ja äiti juo välillä tosin isä useemmin ja sillon hänestä tulee väkivaltainen, yleensä repii hiuksista, lyö jollain tai uhkaa antavansa minulle turpaan. Ja sitten ihmettelee kun itken yksin sängyssäni. Minulla on myös veli joka haukkuu mua lihavaksi, huoraksi, rumaksi…. tätä listaa voisin jatkaa vaikka ikuisuuksiin. Ja siis sekään ei hirveästi mieltäni paranna. Olen halunnut puhua yhdelle kaverilleni mutta musta tuntuu että se ei ymmärtäisi mua oikeen. Kavereiden kanssa esitän aina iloista mutta todellisuudessa mietin kuitenkin aina sitä että mitä tänään tapahtuu kun menen kotiin. Välillä musta tuntuu että haluisin asumaan jonnekkin muualle kuin kotiini vanhempien ja veljeni kanssa.

Tarvinapua

Kotona ei ole enään hyvä olla vaikka siis asun sijaisvanhempieni luona niin sijaisäiti on käyttäyny minua kohtaan ilkeästi esim pienenpänä kuristanut kun valehtelin. Kurkkuun sattui seuraavat 2 päivää ja nyt olen 14 v ja olen alkanut käyttää tupakkaa mutta haluaisin pois täältä jononkin jossa voi elää ilman sijaisvanhempia

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Moikka sinullekin ”…”,

Täällä kirjoitta Lasten ja nuorten netin päivystäjä. Olet tosi rohkea, kun jaat elämääsi täällä keskustelupalstalla. Kertomasi perusteella minulla herää sinusta suuri huoli. Kerrot, että isäsi ja äitisi juovat välillä, isäsi useammin ja silloin kun hän juo, hänestä tulee väkivaltainen sinua kohtaan. Lisäksi veljesi haukkuu sinua ikävästi, mikä osaltaan on henkistä väkivaltaa. Kotonasi on siis turvatonta ja ymmärrän hyvin, että turvattomuuden tunne saa sinulle aikaa tunteen, että haluaisit asua jossain muualla kuin kotona. Tiedäthän, että kaikilla lapsilla ja nuorilla, myös sinulla, on oikeus turvalliseen kotiin.

On hienoa, että olet pohtinut puhumista kaverillesi. On tärkeää, että kaikista asioista, myös niistä vaikeista pystyisi puhua jollekin läheiselle ja luotettavalle ihmiselle. Se, mitä kotonasi tapahtuu, on niin vakavaa, että olisi hyvä, jos voisit jutella siitä kaverin lisäksi myös jollekin luotettavalle aikuiselle. Tällainen aikuinen on esim. joku sukulainen, kaverin vanhempi tai koulussa terveydenhoitaja, kuraattori tai joku kiva opettaja. Olisi tärkeää, että joku aikuinen saisi tietää perheenne tilanteesta, jotta ennen kaikkea sinua, mutta myös muita perheenjäseniäsi voitaisi auttaa. Myös vanhempasi tarvitsisivat varmasti apua alkoholin käytön ja väkivaltaisuuden suhteen.

On todella väärin, että joudut elämään pelossa siitä, mitä tapahtuu, kun menet kotiin. Sinun kuuluisi nauttia elämästäsi huolettomasti ja ilman pelkoa. Ansaitset kaiken avun, mitä tilanteessa sinulle voidaan antaa. Toivonkin, että rohkaistut juttelemaan asioistasi jollekin, jos et sitä ole vielä tehnyt.

Voit myös aina soittaa meille tänne Lasten ja nuorten puhelimeen, joka on auki ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit myös chatata ma-ke klo 17-20 tai kirjoittaa nettikirjeen.

Lämpimiä ajatuksia ja tsemppiä sinulle!

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Heippa ”tarvinapua”,

oli kurja lukea, ettei kotonasi ole hyvä olla enää. Mutta olipa kiva, kun rohkeasti kirjoitit siitä tänne! Varmasti tuntuu pahalta, kun sijaisäitisi käyttäytyy ilkeästi sinua kohtaan ja hän on toiminut todella väärin kuristaessaan sinua. Vaikka valehtelitkin siinä tilanteessa niin se ei oikeuta sijaisäitiäsi käymään fyysisesti sinuun käsiksi. Kaikki fyysinen kurittaminen lasta kohtaan on kielletty jo ihan laissakin. Oletko pystynyt puhumaan miltä sijaisäitisi käytös sinusta tuntuu sijaisperheessäsi?

Koska asut sijaisperheessä sinulla on varmasti oma sosiaalityöntekijä, joka hoitaa sinun asioitasi. Kannustan sinua kertomaan hänelle rohkeasti sijaisäitisi käytöksestä, sillä sosiaalityöntekijäsi on se, joka pystyy vaikuttamaan siihen missä asut. Lain mukaan lapsen sijoituspaikkaa voidaan muuttaa, jos olosuhteet eivät ole lapsen edun mukaisia ja sinun kertoman perusteella kuulostaa siltä, etteivät ne ole. Eli ole rohkeasti omaan sossuusi yhteydessä!

Kerroit, että olet alkanut polttamaan tupakkaa. En tiedä onko se sinulle keino helpottaa tämän hetkistä oloasi, mutta toivon kovasti että pystyisit sen lopettamaan. Tiedäthän, että tupakointi on haitallista sinun kasvulle ja kehitykselle mm. se estää sinun keuhkojen kehittymisen täyteen mittaan. Minusta olisi ihanaa, että saisit kasvaa terveenä.

Uskon, että olosi helpottuu, kun kerrot kotioloistasi sossullesi ja hän lähtee hoitamaan asiaa – hän on sinun työntekijäsi ja hänen tehtävä on valvoa sun etua. Sinä ansaitset turvallisen ja hyvän kasvuympäristön!

Muista, että voit aina kirjoittaa tänne Nuortennettiin, tai Lasten ja nuorten puhelimen chattiin tai nettikirjepalveluun, tai soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen. Lasten ja nuorten puhelimen palveluista löydät lisätietoa täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Kaikkea hyvää sinulle toivottaen
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Samantapaistamutteikuitenkaan

Mulla ei oo diagnosoitu mitään masennusta tai muuta mutta epäilen olevani masentunut. Paha olo on ollut jo yli kolme vuotta. Viiltelen joskus. Lisäksi ympärilläni joudun jatkuvasti kestämään ”draamaa”. Olen siis kohta 14. Olen ns. se kympin oppilas ja vaadin itseltäni joskus liikaakin. Siihen vaikuttavat myös tiukat vanhemmat. Lisäksi minulla on monta harrastusta mm kahta eri soitinta ja liikuntaa. Stressaan joskus liikaa muttei se ole aina hirveän vahvaa. Olen jatkuvasti allapäin ja hymyillessäni ja nauraessani se on vain pinnallista. Olen joskus ajatellut tosissani jäädä makoilemaan junaraiteelle. Muitakin itsetuhoisia ajatuksia on muttei vielä onneksi itsemurhayrityksiä niinkään. Poltan aina välillä ja käytän huumetta (harvemmin silti kumpaakaan). Kotona en viihdy. Yksi unelmistani on jotenkin oudosti päästä suljetulle osastolle rauhaan perheeltä, harrastuksista, kavereilta, paineilta, stressiltä, ajatuksilta, maailmalta. Kuitenkin on fiilis etten kellekkään halua kertoa ja että haluaisin vain elää näin koska jotenkin kummasti tykkään masennuksestani ja kaikesta muustakin siinä. Paljon ristiriitaisuuksia….tiedän

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei ”Samantapaistamutteikuitenkaan” ,

hyvä, kun kirjoitit meille. On ikävä kuulla, että olet joutunut kärsimään niin pahasta olosta, että se on saanut sinut viiltelemään sekä harkitsemaan itsemurhaa. Vaikka tilanteesi kuulostaa rankalta, niin olen iloinen siitä, että olet kirjoittanut meille. Näistä asioista puhuminen tai kirjoittaminen ei ole kenellekään helppoa. Sinulta on kuitenkin löytynyt riittävä rohkeus ottaa asia puheeksi ja se on ihailtavaa.

Se, että viiltelet ja käytät joskus huumeita ovat ehkä asioita, joilla yrität lievittää pahaa oloasi. Sitä saattaa ajatella, että olo helpottuu, jos satuttaa itseään ja paha olo tuntuu konkreettisena kipuna. Kirjoititkin, että vaadit itseltäsi välillä liikaa, ja joskus viiltely saattaa olla myös itsensä rankaisemista, jos tuntuu ettei riitä tai kelpaa ja ajattelee, että ansaitsee tulla satutetuksi.

Kukaan ei kuitenkaan ansaitse tulla satutetuksi. Et sinäkään! Sinä ansaitsisit lempeyttä ja huolenpitoa. Muistathan sen. Kerroit, ettet oikein viihdy kotona ja vanhempasi ovat tiukkoja. Osaavatkohan he aavistaakaan miten paha olo sinulla on? Mitä ajattelet, muuttuisiko teillä kotona asiat, jos he tietäisivät sinun voinnistasi?

Kerrot, että pahaa oloasi on jo jatkunut yli kolme vuotta ja mikäli ymmärsin oikein niin, et ole puhunut tästä kenellekään. Kaikille sinun ei tarvitsekaan asioistasi kertoa, mutta jos löytäisit jonkun luotettavan aikuisen, se olisi jo hienoa. Voisitko ajatella, että kertoisit tilanteesta myös vanhemmillesi tai jollekulle muulle lähipiirissäsi? Paha olosi on jatkunut jo niin pitkään, että siihen olisi hyvä saada apua. Entä voisitkohan mennä juttelemaan asioista koulusi terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa .Ymmärrän, että asioiden puheeksi ottaminen voi olla todella vaikeata ja joskus helpottaa, kun kirjoittaa asioita etukäteen paperille. Nuortennetistä löytyy myös huoli puheeksi -lomake, jonka voit täyttää etukäteen ja antaa sitten aikuiselle. Lomakkeen löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdf

Uskon, että monenlaisista vaikeuksista voi selvitä ja selviääkin. Joskus se vie aikaa, mutta tärkeintä on lähteä etsimään apua ja sitä on saatavilla.

Mikäli haluat jutella meidän kanssamme asioistasi enemmän niin voit myös soittaa meille numeroon 116 111 (ma-pe klo 14-20, la-su klo 17-20) tai kirjoittaa meille kirjeen: https://www.lastenjanuortennetti.net/

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Samantapaista

Ja muuten minä päivinä keskusteluihin lähetetyt viestit ”moderoidaan” vai mikä lie sana olikaan

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Nimimerkki ”Samantapaista” kyseli vielä milloin viestit moderoidaan – ja kyllä, se on juurikin ihan oikea sana. :)

Työntekijä katsoo viikoittain uudet viestit läpi ja välittää sitten ne päivystäjille vastattaviksi. Heti, kun päivystäjä on vastannut viestiin niin julkaisemme samaan aikaan nuoren viestin ja päivystäjän kirjoittaman vastauksen. Se vähän vaihtelee milloin päivystäjät pääsevät vastaamaan viesteihinne ja sen takia viestien julkaisu saattaa joskus kestää. Toki yritämme vastailla viesteihinne niin pian kuin mahdollista.

Samantapaistamutteikuitenkaan

Mulla ei oo diagnosoitu mitään masennusta tai muuta mutta epäilen olevani masentunut. Paha olo on ollut jo yli kolme vuotta. Viiltelen joskus. Lisäksi ympärilläni joudun jatkuvasti kestämään ”draamaa”. Olen siis kohta 14. Olen ns. se kympin oppilas ja vaadin itseltäni joskus liikaakin. Siihen vaikuttavat myös tiukat vanhemmat. Lisäksi minulla on monta harrastusta mm kahta eri soitinta ja liikuntaa. Stressaan joskus liikaa muttei se ole aina hirveän vahvaa. Olen jatkuvasti allapäin ja hymyillessäni ja nauraessani se on vain pinnallista. Olen joskus ajatellut tosissani jäädä makoilemaan junaraiteelle. Muitakin itsetuhoisia ajatuksia on muttei vielä onneksi itsemurhayrityksiä niinkään. Poltan aina välillä ja käytän huumetta (harvemmin silti kumpaakaan). Olen tunnesyöjä osittain. Syön suruun ja pahaan oloon esim karkkia tms. Lisäksi olen oikeasti jo valmiiksi leivästi alipainoinen. Mutta ongelmanani on myös, kun olen siis kasvanut pituutta, mutta laihtunut  Tunnen syyllisyyttä syömisestä. Koulussa syön etteivät kaverit huolestu, mutta muuten yritän syödä mahdollisimman vähän. Sairastan siis ehkä myös lievää anoreksiaa. Kotona en viihdy. Yksi unelmistani on jotenkin oudosti päästä suljetulle osastolle rauhaan perheeltä, harrastuksista, kavereilta, paineilta, stressiltä, ajatuksilta, maailmalta. Kuitenkin on fiilis etten kellekkään halua kertoa ja että haluaisin vain elää näin koska jotenkin kummasti tykkään masennuksestani ja kaikesta muustakin siinä. Paljon ristiriitaisuuksia….tiedän

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei ” Samantapaistamutteikuitenkaan”,

kirjoitit myös syömisestäsi ja mainitsit laihtuneesi vaikka pituutta onkin tullut lisää. Olet murrosiässä ja silloinhan oma kroppa muuttuu vauhdilla ja välillä voikin tulla tunne, ettei itse pysy näiden muutosten perässä. Silloin saattaa käydä niin, että alkaa tarkkailemaan omaa kehoaan erityisen paljon ja silloin voi tulla huoli omasta painosta. Kerroit myös pitkään jatkuneesta pahasta olostasi ja se saattaa myös heijastua syömiseen. Tilanteesi herättää minussa huolta ja sen vuoksi toivon, että pysyisit puhumaan asioistasi luotettavalle aikuiselle esim. terveydenhoitajalle.

Toivon, että haet apua sillä sinä olet ansainnut kaiken avun ja tuen.

Vastaa aiheeseen: Haluan laitokseen
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.