Hei!
Itsellä ei ole todettu masennusta tai mitään, mutta päivä päivältä kaikki synkkenee ja ikäänkuin ”murtuu käsiini”… Joka päivä mietin sitä, miten voisin puhua tästä.
[osa viestistä poistettu]
Olen kokenut paljon, mutta kaikki on vain tuntunut helpolta peittää kaikilta tai olla tuomatta esiin.
Käyn kyllä terapiaa (edessä enää yksi kerta), mutta muista syistä ja kun se loppuu pian, niin en viitsi avata uusia aiheita…
Myös syömisen kannalta on ollut kauemmin ongelmaa, mutta siitäkään en ole puhunut. Koulussakin syön paljon salaattia, jotta laihtuisin, tämä on vain niin vaikeaa lopettaa ja tuntuu kun osittain en vaan haluaisi lopettaa. Omaan myös lukuisia allergioita (vahvimpana reaktiona kurkkuni turposi luumuista, mutta selvisin kuitenkin.), jotka vaikuttavat ruokavaliooni…
Toivottavasti voisitte antaa hyviä neuvoja! : /
Hei sinä!
Tosi hyvä, että kirjoitit tänne meidän keskustelupalstallemme. Sinulla on isoja ja vakavia asioita mielesi päällä, eikä niitä ole koskaan hyvä jäädä käsittelemään yksin. Koetetaan miettiä yhdessä, miten asioihin löytyisi helpotusta.
Kerroit, ettei sinulla ole todettu masennusta, mutta sain viestistäsi kuvan, että mielialasi on melkoisen synkkä. Olet yrittänyt peittää kaiken, mutta samalla pohtinut, millä tavoin voisit puhua näistä asioista ulospäin. Tuo on mielestäni se toivonkipinä, johon nyt yhdessä tartumme: sinulla on halu ja toive saada puhutuksi ja jaetuksi oloasi. Se on valtavan ymmärrettävää ja myös vointisi kannalta todella tärkeää.
Olet käynyt terapiassa, mutta se on nyt loppumassa. Olette siellä puhuneet muista asioista, ja kirjoitit ettet enää haluaisi avata uusia aiheita. Ymmärrän tuon, mutta mietin sittenkin, jos rohkenisit ottaa nämä kuolema-ajatukset puheeksi siellä viimeisellä tapaamisella? Kyse on niin isosta asiasta eikä sinun kuulu jäädä yksin noiden ajatusten kanssa. Uskotko jos sanon, että ne ajatukset menettävät hieman voimaansa, kun ne sanoo ääneen? En lupaa, että ne katoaisivat, mutta jaetut surut ovat monesti himpun verran hallittavampia kuin ne, joita olemme yksin pyöritelleet päässämme.
Mitä jos kokeilisit tehdä netin masennustestin, jonka löydät täältä linkistä: https://nuortenlinkki.fi/testialue/testit/mieliala Testin tulos ei ole suinkaan lääkärin arvioon perustuva diagnoosi, mutta sillä voi saada suuntaa omasta voinnistaan. Mietin, jos tekisit testin ja sitten voisit sen tulosten kanssa mennä viimeiselle terapiakäynnillesi, ja kertoa synkistä mietteistäsi. Yksi vaihtoehto on toki puhua myös esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tai koulukuraattorin kanssa. Joka tapauksessa on tärkeää, että uskaltaisit ottaa seuraavan askeleen ja kertoa pahasta olostasi. Kerroit myös syömiseen liittyvistä vaikeuksista, ja voisin kuvitella, että ne joiltain osin liittyvät noiden raskaiden ajatusten kanssa samaan vyyhtiin.
Tiedäthän, että voit myös kirjoittaa meille nettikirjeen, jota eivät muut näe kuin sinä ja meidän aikuinen, vapaaehtoinen päivystäjämme. Voisit kirjeessäsi halutessasi kertoa lisää tilanteestasi. Voit myös soittaa tai chatata meille, ja kaikki nämä palvelut ovat maksuttomia ja niihin otetaan yhteyttä nimettömästi, joten luottamuksellisuus on taattua. Täältä löydät lisää tietoa näistä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lähetän sinulle lämpimän halauksen ja paljon tsemppiä!
Terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
Hei!
Olisi tosi tärkeää, että voisit puhua jonkun kanssa tällaista asioista. Vaikka sanotkin, ettei sulla ole todettu masennusta, niin sun kannattaisi harkita vielä asian kertomista sun terapeutille.
Jos ajatus on vaan niin inhottava, voit myös kertoa jollekin luotettavalle aikuiselle tai ystävälle!
Tsemppiä sulle! <3
Joka päivä tuntuu kuin joku ei halua minua maailmaamme.Tänään kin tiistaina 22.10.2019 tuntui siltä. minulle ei ole todettu masennusta tai mitään mutta en vain jaksa.Ja kaikki tietävät että vihaan prinsessoita mutta tänään minua haukuttiin prinssessaksi.Kokonaan tiivistettynä en jaksa enää mitään ja vihaan itseäni.Auttakaa minua. [osa viestistä poistettu]
Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne! Se ei varmastikaan ole ihan helppoa, mutta olen iloinen, että et jäänyt huoliesi kanssa yksin. Sinulla on selvästi tosi paha olla, kun koet, ettet jaksaisi elää. Tuntuu myös tosi kurjalta, että sinusta tuntuu siltä kuin joku ei haluaisi sinua maailmaamme. Osaatko yhtään sanoa, että mistä tällainen olo johtuu ja oletko pystynyt puhumaan siitä kenenkään kanssa?
Olisi ihan tosi tärkeätä, että pystyisit puhumaan jollekin luotettavalle aikuiselle ja sitä kautta saada apua! Kouluissa on esim. kouluterveydenhoitaja ja kuraattori, joiden kanssa voit luottamuksellisesti käydä juttelemassa. Joskus asioiden ääneen sanominen on vaikeata ja silloin keskustelun aloituksena voi käyttää, vaikka paperilappua, johon on valmiiksi kirjoittanut ne asiat, joista on vaikeata puhua. Toinen hyvä tapa on täyttää valmiiksi huoli puheeksi -lomake ja ottaa se mukaan esim. kuraattorin tapaamiseen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Viestisi perusteella haluat apua ja siitä olen erityisen iloinen. Me täällä lasten ja nuorten puhelimessa autamme sinua mielellämme eli voit soittaa, chatata tai kirjoittaa meille kirjeen, jolloin voit luottamuksellisesti puhua asioistasi päivystäjän kanssa kahden kesken. Muista, että sinä olet arvokas ja ansaitset tulla autetuksi!
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä