Olen 14-vuotias tyttö, ja minulla on nyt puolisen vuotta ollut erittäin paha olla. Olen jutellut äikänopelleni, joka on ohjannut minua eteenpäin ties mihin paikkoihin koska minulla on traumaattinen menneisyys ja olen itsetuhoinen. Koulun psykologi ja kuraattori eivät ota minua tosissaan, ja ainoa ihminen jolle osaan puhua on opettajani. Tänään hän kertoi ettei enää jaksa kuunnella murheitani koska ne vievät häneltä voimia, ja ymmärrän sen kyllä ihan hyvin.
Haluan vain kuolla koko ajan, eikä minulla ole täällä enää mitään. En jaksa enää!
Hei,
minusta olet ollut tosi rohkea, kun olet jutellut opettajallesi! Olet toiminut aivan oikein tukeutuessasi aikuiseen. Miten harmi onkaan, että opettaja on nyt todennut, että on kuormittunut. Voisiko olla, että opettaja kokee neuvottomuutta ja tietää, että esimerkiksi koulukuraattori ja terkka pystyisivät ja osaisivat auttaa sinua paremmin?
Olet siis yrittänyt puhua kuraattorille ja terkkarille? Koetko, että sinun on vaikea kertoa ihan suoraan tai yhtä suoraan heille olostasi, kuin opettajalle? Olisiko mahdollista, että opettaja tulisi mukaasi kuraattorin/terkkarin luo ja auttaisi sinua tuomaan pahan olosi esille? Tai voisiko opettaja puhua näille aikuisille ja valottaa tilannettasi, JOS annat opettajalle luvan puhua asioistasi heille? Joskus vaikeista asioista on helpompi kertoa ainakin ensi alkuun kirjoittamalla ne ylös tai kirjeeseen ja antaa se luettavaksi. Kirjeessä voi kertoa, että asioista on vaikea puhua ääneen. Opettajan kanssa sinulla on ehkä kasvanut luottamus ja/tai muuten kemianne toimivat ja siksi hänen kanssa on helpointa jutella. Se on täysin luonnollista, ettei kaikkien kanssa ole yhtä helppo jutella henkilökohtaisista asioistaan!
Toivottavasti opettaja voi auttaa sinua lähestymään näitä auttajia ja toivottavasti he ottavat sinun pahan olosi vakavissaan. Kerro niin monta kertaa, että heidän on pakko ottaa se vakavasti! Ei sinun kuulu jäädä yksin. Älä luovu toivosta, kaikki järjestyy aivan varmasti!
Rohkeutta ja jaksamista!
Sun ei tarvii kestää tota yksin, jatka vaan rohkeesti avun etsimistä! Ihanaa et sun opettaja on kuunnellut sua ja auttanut sua, mut tosi kurjaa, et se sano sulle noin. Mun ehdotus on, että mene terkkarille ja pyydä häneltä, jos hän voisi yrittää etsiä toisen psykologin sulle, jonka kanssa kemiat täsmäis yhtähyvin ku ton opettajan kanssa! Tiedän, että eniten saa irti sellasesta kontaktista, josta itse pitää ja saa voimaa tapaamisita oikeesti!
Mula ollut aika sama tilanne, oon jutellut opon kanssa pahasta olostani ja käynyt samaan aikaan psykologilla, jonka kanssa ei oikein edetty suuntaan eikä toiseen ja siks opon kanssa helpotti puhua ja meiän kemiat synkkas. Jos oisin saanu tehdä jotain toisin, oisin jatkanut etsintöjä psykologijutuissa kunnes oisin oikeesti löytäny sen oikean, jonka tapaamiset ois auttanut oikeesti!
