Asun mun isän ja puol äidin kanssa. Mun äiti on kuollut ku olin 2-vuotias. Mutta maannut sairaalassa kuitenkin sellaiset kaksivuotta. Äitini äiti eli mummoni jonka kanssa en ole tekemisissä. Tietyistä syistä…
Minulla on kuitenkin sisruksia kaikki ovat puolisisaruksia. Kaikki ovat myös minua vanhempia. Noh…. minä tälläisenä huolehtiana. Oon huolissaan mun puoliveljestä. En näe tätä usein. Meidän pitäisi nähdä turvakodilla kuukausittain. Mutta hän ei tule paikalle. Viimeksi hän sitten tuli yli puolenvuoden jälkeen. Ja hän oli muuttunut. Instagramkuvissakin hän polttaa tupakkaa,juo kaljaa yms. Hänellä on myös sydänvika niinkuin minullakin. Olemme perineet sen äidiltämme. Joka kuoli siihen. Kun hän ei pitänyt itsestään huolta. Meinasin itsekkin kuolla siinä samalla. Kiitos isäni. Jota äitini suku kiusaa. Olen tekemisissä siskojenikanssa ja kummitätini. Muiden äidinsuvun ihmisten kanssa en oo tekemisissä… mutta siis viimeksi lähdin seuraamaan ovelasti veljeäni. Sillä osasin arvata hänen menevät yhteen kauppaan. Koska kaikki nuoret tääl on siellä. Jos ei sisällä nii siinä ulkona. Huutelemassa,juomassa,polttamassa… noh menin kauppaan ostin äkkiä jotain mun hiluilla ja olin oikeessa mun veli tuli sinne kauppaa. Se meni joidenki kavereiden luo. Onneks ne näytti ihan ok tyypeille. Mutta en tiiä. Sen mitä oon oppinu tän 13-vuoden aikana ku oon eläny että keneenkään ei kannata päällepäin luottaa… en ees tiiä miks kirjotan. Mun päässä liikkuu kaikki maholline. Oon nyt mun kummitädillä ja kello on 2.03 enkä oo nukkunu ku jonku tunnin. Ottanu melatoniinia ja kaikkea yrittäny mutta en saa unta. Noh… jospa tää kirjottaminen auttas. Ja vielä tähä lisäks joku kaks vuotta sitte jos mun olo ois menny vähäpahemmaks oisin tappanu varmaa itteni. Onneksi sain mun pään jotenki käännettyy. Onneks yks ihana poni on ollu mun tukena. Vaikka mua on kiusattu 3vuotta ja vieläii joskus jotain vähä huudellaa. Nii täs sitä ollaa. nyt kaikki asiat tulee mielee. Pystyykö kukaa samaistuu?
Hei!
Kiitos koskettavasta viestistäsi! On todella ikävä kuulla, että sinulla on paljon huolia, jotka huolestuttavat ja valvottavat sinua yöllä. Toimitkin fiksusti, kun kirjoitat mieltäsi painavista asioista. Usein se auttaa selvittämään ajatuksia ja purkamaan huolta. Toivottavasti näin sinullakin!
Kerrot monenlaisista haasteista ja hankaluuksista elämäntilanteessasi. On todella surullista kuulla, että olet joutunut luopumaan äidistäsi niin nuorena ja sinulle on tullut matkakumppaniksi tällainen menetys. Toivon kovasti, että saat tukea tuon surun käsittelyyn ja kohtaamiseen ja että äitisi muisto voi muotoutua sinulle myönteiseksi voimavaraksi.
Olet tällä hetkellä kovasti huolissasi velipuolestasi, jonka pelkäät ajautuneen mukaan vääränlaisiin porukoihin. Sinulla on myös ihan aiheellinen huoli hänen terveydestään, koska teillä on äidiltä peritty sydänsairaus. On ihana kuulla, että välität velipuolestasi niin paljon ja että huolehdit muistakin sisaruksistasi. Uskon, että hekin arvostavat huolenpitoasi. Kuitenkin myös toivon, että muista huolehtiminen ei aiheuta sinulle kohtuuttomasti lisästressiä. Sinulla on oikeus myös elää lapsuuttasi ja nuoruuttasi niin huolettomana kuin mahdollista eikä sinun tarvitse kantaa aikuisen vastuuta sisaruksistasi. Pystytkö puhumaan velipuoleesi kohdistuvasta huolesta isällesi ja äitipuolellesi? Olisi hyvä, jos he pystyisivät kantamaan huoltasi velipuolesta ja ehkä tekemään jotain konkreettista hänen tilanteelleen. Toisaalta, jos velipuolesi on jo täysi-ikäinen, vanhempienkin mahdollisuudet toimia ovat aika rajalliset. (Kirjeestäsi ei velipuolesi ikä käynyt ilmi.) Entä voitko puhua suoraan velipuolellesi? Tietääkö hän ajatuksistasi? Sanasi saattaisivat merkitä hänelle paljon.
Kerrot, että sinulla on ollut elämässäsi vaikeita ja ahdistavia ajanjaksoja, jolloin olet ajatellut jopa tekeväsi itsellesi jotain pahaa. Olen tosi iloinen, että olet jaksanut jatkaa. Olet vahva ja sinnikäs. Osaat myöskin etsiä tapoja purkaa pahaa oloa, kuten kirjoittamalla tänne. Olet myös osannut löytää tukea eläinystävästä. Uskon ja toivon, että pärjäät hienosti. Mutta sinun ei kuitenkaan tarvitse jaksaa yksin kun tilanne käy hankalaksi. Sinulla on oikeus saada tukea ja apua. Keskustelutukea saat helposti koulun terveydenhoitajan tai kuraattorin puoleen kääntymällä. Voit myös jatkaa keskustelua kahden kesken MLL:n päivystäjän kanssa lasten ja nuorten palveluiden kautta puhelimitse, kirjeitse tai chattaamalla. Halutessasi voimme myös pohtia yhdessä tarkemmin eri tahoja, joiden kautta voit saada tukea ja apua.
Toivon sinulle levollista mieltä ja kaikkea hyvää!
Halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä